Suomi on onnistunut koronaepidemian torjunnassa kansainvälisesti katsottuna erinomaisesti. Globaalisesti arvioidaan vuoden 2021 loppuun mennessä koronainfektioon kuolleiden määräksi yli viisi miljoonaa ja tautiin on sairastunut yli neljännesmiljardi ihmistä. Suomessa kuolemien määrä on runsaat 1.700. Asukasluvultaan kaksi kertaa suuremmassa Ruotsissa vastaava luku on 16.000 eli kuolleisuus viisinkertainen Suomeen ja muihin Pohjoismaihin verrattuna. USA:ssa lähestytään miljoonan kuolleen määrää kuolleisuuden ollessa yli kahdeksankertainen väestöön suhteutettuna. Suomen menestyksen taustalla on pohjoismainen hyvinvointivaltion kansankotiajattelu, jossa luottamus yhteisöön ja kanssaihmisiin on vahva. Menestys kuvaa Suomen kansallista resilienssiä ja kykyä selviytyä muutoksista ja menestymään epävarmuuksien maailmassa. Tavat, joilla Suomi on onnistunut taudintorjunnassa, on syytä analysoida tarkkaan tulevia kriisejä ajatellen.
Suomessa monelle korona-aika ei ole näkynyt kovin paljon käytännön elämässä. Introvertti on voinut nauttia tilanteesta, kun sosiaalisiin suhteisiin ei ole tarvinnut kiinnittää niin paljon huomiota. Etätyö on monelle sopinut erittäin hyvin ja työn tehokkuus parantunut. Opiskelu on voinut tehostua ja tapahtua kotipaikkakunnalla. Työmatkat ovat jääneet pois ja perheen kanssa on voinut viettää enemmän aikaa. Syntyvyyden kasvu voi olla merkki paremmasta parisuhteesta korona-aikana. Ekstrovertille tilanne on voinut sen sijaan olla rasittava. Kapakkaan ei ole päässyt entiseen tapaan ja matkustamista on joutunut rajoittamaan. Työelämässä kontrolloiva johtaminen ei enää ole onnistunut, kun etätyö on lisääntynyt.
Suomessa torjuntatyön keskeisenä tavoitteena on ollut terveydenhuollon kantokyvyn säilyttäminen. Siinä on onnistuttu hyvin, vaikka alussa sairaalat ylireagoivat tilanteeseen. Moni keskussairaala rajoitti omaa toimintaansa epidemian alussa. Kiireettömiä hoitoja ja leikkauksia siirrettiin, vaikka maakunnassa ei vielä ollut todettu yhtään tapausta. Pahimmillaan hoitohenkilökuntaa lomautettiin, kun toimintaa ajettiin alas. Tämä johti tilanteeseen, jossa hoitojen kuntalaskutus ei enää tuottanut riittävästi ja valtio joutui vuonna 2020 antamaan sairaanhoitopiireille 200 miljoonaa euroa avustusta. Valtio on lisäksi tukenut kuntasektoria koronan vuoksi yhteensä noin 3 miljardilla eurolla vuonna 2020. Myös vuoden 2021 tukipaketti on ollut taloudellisesti merkittävä, arviolta noin 2,2 miljardia euroa. Ei siis ihme, että useiden kuntien taloustilanne on parempi kuin vuosiin.
Elinajan odote kuvaa kansallista menestystä
Elinajanodote syntymähetkellä on laajimmin käytetty väestön terveyden ja pitkäikäisyyden mittari. Sillä tarkoitetaan keskimääräistä elinaikaa, jonka vastasyntyneiden ikäryhmän ennustetaan elävän, jos he kokisivat ajanjakson aikana havaitut kuolemantapaukset koko elinikänsä ajan. Vertailu eri maiden välillä on suhteellisen helppoa, vaikka eri maiden väestöt ovat erikokoisia ja -ikäisiä. Maiden väliset erot koronaan sairastuvuudessa ja kuolleisuudessa ovat olleet suuria. Kiina on kovalla politiikalla pystynyt pitämään kuolleisuuden pienenä ja sieltä on raportoitu alle 5.000 koronakuolemaa vuoden 2021 syksyyn mennessä. USA:ssa COVID kuolleiden luku ylittää vuoden 1918 influenssaan menehtyneiden ja esimerkiksi toisessa maailmansodassa kuolleiden amerikkalaisten määrän.
Centers for Disease Control and Prevention tilaston mukaan elinajanodote Yhdysvalloissa laski puolitoista vuotta vuonna 2020. Tähän oli koronavirus suurelta osin syyllinen. Vuosien 2018 ja 2020 välillä elinajanodote Yhdysvalloissa laski USA:ssa yhteensä 1,87 vuotta (76,87 vuoteen). Yhdysvallioissa naisten elinajan odote oli 81,65 vuonna 2019 ja 80,00 vuonna 2020, miesten vastaavasti 76,74 ja 74,51 vuotta. Eri väestöryhmissä erot elinajan odotteen laskussa olivat vielä suuremmat. Afroamerikkalaisten elinajanodote laski 3,25 vuotta eli 2,4 kertaa enemmän kuin valkoisten (1,36 vuotta). Vuonna 2020 afroamerikkalaisten miesten elinajanodote oli vain 67,73 vuotta. Latinalaisamerikkalaisten elinajanodotteen lasku oli vieläkin suurempi (3,88 vuotta) eli 2,9 kertaa suurempi kuin valkoihoisilla. Latinalaisamerikkalaisilla miehillä eliniän odote laski vuodessa miehillä jopa 4,58 vuotta.
Koronaepidemian alkuvaihe kohteli Etelä-Eurooppaa kovalla kädellä. Espanjassa ja Italiassa vuoden 2020 elinajan odote oli sekä naisilla ja miehillä noin 1,5 vuotta lyhyempi kuin edellisenä vuonna. Lasku on poikkeuksellisen suuri, kun vuosikymmeniä on totuttu siihen, että elinajanodote kasvaa. Ruotsissa elinajan odotteen lasku oli pienempää, mutta kuitenkin lähes vuoden luokkaa. Norja, Tanska ja Suomi poikkesivat muista länsimaista. Näissä maissa koronavuonna 2020 elinajan odote ei laskenut, vaan itse asiassa kasvoi, joskin niukasti.
Koronavierukseen kuolleisuus keskittyy iäkkäämpiin ja pitkäaikaissairauksista kärsiviin. Miesten suhteellinen kuolleisuus on yli kaksinkertainen erityisesti nuoremmissa ikäluokissa naisiin verrattuna. WHO on arvioinut, että positiivisen testin saaneista 2,2 % on kuollut koronatautiin. Onneksi uusimmat muunnokset viruksesta eivät aiheuta yhtä pahaa tautia, kuin aikaisemmat versiot. Miehillä 60-79-vuotiaiden kuolleisuuden lisääntyminen vaikutti eniten väestön elinajanodotteen laskuun monissa maissa, mutta myös alle 60-vuotiaiden keski-ikäisten miesten lisääntyneen kuolleisuuden vaikutus oli huomattava, erityisesti niissä maissa, joissa elinajanodote laski eniten, kuten Yhdysvalloissa, Liettuassa ja Bulgariassa. Ainoastaan Tanskan ja Norjan miehet ja naiset sekä Suomen naiset onnistuivat välttämään elinajanodotteen laskun 29 maan vertailussa. Suomessa elinajan odotteen lasku kohdistui naisilla ainoastaan yli 80-vuotiaisiin, mutta miehillä alle 60-vuotiaiden kuolleisuuden lisääntyminen näkyi. Norjassa nuoremmat miehet onnistuttiin suojaamaan koronakuolemilta ja itse asiassa elinajan odote heillä nousi. Ruotisissa ainoastaan nuorten naisten elinajan odote kohosi, kun se laski kaikissa muissa ikäryhmissä painottuen erityisesti vahoihin ikäryhmiin sekä miesten että naisten osalta. Ruotsissa erityisesti epidemian alussa ei pystytty suojelemaan ikääntyneitä. Yhdysvalloissa kaikkien ikäryhmien odotettu elinikä laski, mutta eniten alle 60-vuotiaiden miesten osalta. Juuri työikäisten miesten korkea sairastavuus ja kuolleisuus selittää suurta odotetun eliniän laskua USA:ssa.
Vuoden 1918 influenssapandemia oli yksi ihmiskunnan historian tappavimmista ja laajimmalle levinneistä pandemioista. Influenssaan sairastui ehkä yli 25 prosenttia maailman väestöstä. Epidemia laski vuosien 1917 ja 1918 välillä väestön elinajan odotetta Yhdysvalloissa 11,8 vuotta. Näin pahaksi ei nyt elinajan odotteen suhteen olla jouduttu. Selitys on pitkälti se, että vuoden 1918 influenssaepidemia kohdistui erityisesti nuoriin. Koronavirus on ollut tappava lähinnä kaikkein vanhimmissa yli 80-vuotiaiden ikäluokassa, joilla elinvuosia ei ole menetetty samalla tavalla kuin, jos tauti olisi iskenyt nuoriin.
Kansallisen resilienssin rakentaminen tärkeää
Vaikka koronapandemiaa voidaan pitää ohimenevänä sokkina elinajanodotteelle, todisteet pitkittyneen koronan aiheuttamasta mahdollisesta pitkäaikaisesta sairastavuudesta ja muiden sairauksien hoidon viivästymisen vaikutuksista sekä pandemian aiheuttamien sosiaalisten ja taloudellisten häiriöiden terveysvaikutuksista ja eriarvoisuuden lisääntymisestä viittaavat siihen, että pandemian arvet väestön terveydelle voivat olla pitkäaikaisempia. Vuoden 1918 influenssaepidemian aiheuttamasta lisääntyneestä kuolleisuudesta noustiin elinajan odotteessa nopeasti normaalitilanteeseen kahdessa vuodessa.
Suomen menestys koronan torjuntatyössä perustuu pitkälti väestön vahvaan resilienssiin eli ihmisten ja yhteisöjen kykyyn toimia muuttuvissa olosuhteissa ja kohdata häiriöitä ja kriisejä. Luottamus poliittisiin päättäjiin, virkamiehiin ja asiantuntijoihin on ollut Suomessa vahvaa. Rokotevastaisuus on ollut Suomessa vähäistä. Terveydenhuolto on toiminut hyvin ja laadukkaasti. Suomessa esimerkiksi koronan takia tehohoidossa olleiden sairaalakuolleisuus on ollut 16 %, kun muualla maailmassa jopa 40 prosenttia tehohoitoon joutuneista koronapotilaista on menehtynyt. Myös Suomessa vieraskieliset ovat olleet yliedustettuna koronakuolleisuudessa ja sairaalapalveluiden käytössä. Rokottamattomuus ja rokotekielteisyys selittää keski-ikäisten miesten elinajan odotteen laskua. Korkeassa sairastavuudessa näkyvät matala koulutus ja tuloerot, sosiaalinen turvaverkkojen puute sekä väestöryhmien välinen epätasa-arvo ja osittain myös terveydenhuollon saatavuus.
Epidemian alussa otetiin Suomessa käyttöön valmiuslaki. Se samalla loi valtakuntaan talvisodan henkeä ja kansalaisille näkemyksen yhteishengen tarpeesta. Kun vertaa koronaepidemian torjunnan onnistumista eri maiden välillä, näkyy selvästi erot kansalaisten luottamuksessa omaan kansalliseen yhteisöön. Olemme taas kerran osoittaneet kykyä selviytyä muutoksista ja menestymään epävarmuuksien maailmassa. Kansallisella tasolla Suomi on onnistunut parhaansa mukaan etsimään ratkaisuja, ongelmiin takertumisen sijaan. Siinä on auttanut kyky tuntea selviytyvänsä, tunne omasta ja yhteisön pystyvyydestä sekä kyvystä löytää toiveikkuutta. Uusia kansallisia kriisejä on varmasti tulossa myös muissa muodoissa kuin pandemiana. Seuraava pandemia tulee ehkä taas 100 vuoden kuluttua. Nyt on kuitenkin syytä valmiuslain arvioinnin lisäksi arvioida terveydenhuollon toimintaa, jotta seuraavaan kriisiin voidaan vastata. Silloin kansallisen luottamuksen rakentaminen ja ylläpito on tärkeintä.