Kuka olen / Vem är jag

Olen syntynyt meren saarella, Kustavissa rantakallioiden varjossa. Olen elänyt varhaislapsuutta öljylapun valossa ja nähnyt laivojen liukuvan tulevaisuutteen kohti ulappaa. Ylioppilaaksi olen kirjoittanut Satakunnassa Säkylässä. Turun lääketieteellisessä tiedekunnassa aloitin vuonna 1972. Siten oltiin jo vuonna 1977 Helsingin Ympyrätalossa hakemassa laillistuspapereita.

Laillistettuna lääkärinä Mikkelin keskussairaalassa huomasin tietäväni ja ymmärtäväni jokaisen sanan ja koko lauseen, jonka potilas kertoi. En kuitenkaan saanut selville, mitä savolaiset sanoillaan tarkoittivat ja halusivat. Vägen gick till Östanlid tuberkulossanatorium i Jakobstad. När man var vid havet, kände man sig att vara hemma. Om patienten kom från Esse kände man bara hälften av orden, men man förstod genast, vad patienten hade ärende och ville. Människornas tal kännetecknades av ett måleriskt språk, fri rytm och en passionerad, intelligent stil. Det var lätt att förstå. 

Från Jakobstad var det lätt att fortsätta i Norrlands universitetssjukhus för att skaffa specialitet i lungmedicin, stort sjukhus i toppskiktet med modern lungmedicin. Det var lätt att fortsätta forskningen som man hade börjat i Östanlid sanatorium. Väitöskirja tuli kuitenkin tehtyä kotiyliopistoon Turun suomalaisen yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan. Väittelin Pohjanmaan alueeseen sopien minkeistä ja ketuista eli turkistarhaajien hengitystieoireista.

En dröm om en familj

Allt var ändå inte bara arbete och forskning. Det var dags att fylla en länge närd dröm som att bli verklighet. Jag gick i Stockholm till Philipson Bils salong med stilfullt inredd i marmor och en bilutställning av dignitet. Efter en timme körde jag ut med en splitterny Mercedes med tre liters motor, metallic silver med tonat glas. Sedan tog jag vägen till Finland. Matka vei Vaasan lääninsairaalaan Seinäjoelle. Kesä oli kauneimmillaan. Minulla valkoinen liituraitapuku, valkoiset kengät ja muodikas sininen kravatti. Otin sairaalan pihalta kyytiin Etelä-Pohjanmaan kauneimman tytön. Sattui vain olemaan Oulusta. Hänellä Vuokon vaalea kesämekko päälle. Kaulaan panin Lapponin kultaisen kaulakorun timantilla. Sen jälkeen ajoimme kotikylääni. Koulukaverit istuivat maitolaiturilla tien varressa ja keskustelivat heinänteosta. Mercedes kiilsi, kulta välkkyi tytön kaulassa kisaillen vaaleiden hiusten kanssa. Tytön siniset silmät välkkyivät iloisesti kilpaa timanttien kanssa kuin sininen meri. Pojille piti näyttää, ettei olla köyhiä eikä kipeitä. On oltu lännessä kultaa vuolemassa. Eikä sitten mennyt kuin yhdeksän kuukautta ja tytär oli sylissä. Pian kasvoi perhe pojalla.

Vägen gick till Bodens länssjukhus och Vasa centralsjukhus blev bekant. Välillä oltiin Kainuussa Hyrynsalmella ja välillä Suomen Sievin lääkäri. Työpaikat vaihtuivat tiuhaan tahtiin erikoistumisen reunapalveluita hakiessa. Kun väitöskirja ja erikoistuminen olivat valmiit sekä perhettä koossa. Oli aika vakiintua. Suomen nuorimpana tuberkuloosiparantolan ylilääkärinä aloitin Muhoksella Päivärinteen sairaalassa. Tuberkuloosiepidemia sammutettiin ja keuhkosairauksien hoitoon tuotiin moderni lääketiede ja avohoitoiset menetelmät. Vuodepaikkojen tarve laski 160 sairaansijaista nopeasti viidesosaan. Oli aika sulkea sairaala.

Tiedon labyrintti

Oulun yliopiston kansanterveystieteen professorin tehtävissä alkoi uusi ura. Opetukseen voitiin tuoda uusia pedagogisia menetelmiä. Väitöskirjoja valmistui. Tutkimusten laskentaa ei tehty enää mekaanisella lakukoneella tai käyttäen laskimien käänteistä puolalaista notaatiota. Isot tietokannat muodostivat äärettömän labyrintin numeroita, kuvia ja henkilöitä, jotka liittyivät yhteen paljastaen näkymättömän totuuden, uuden tiedon. Päivät menivät koodia kirjoittaen ja yöt koneen laskiessa rakennelmia, joihin tallentui mielikuvituksen teatteri. Työ oli uutta luovaa, kone saatiin piirtämän käyriä, ennusteita ja skenaarioita. Vaihtelua sairaalakäytössä, hoitoajoissa ja kuolleisuudessa oli mahdollista analysoida pörssikurssien ennustemalleilla. Näin luotiin pohjaa uudelle tavalle hoitaa sairauksia hallinnollisten tietojen pohjalta.

Pelkällä kirjaviisaudella tai reseptejä uusimalla ei kansanterveyttä paranneta. Mieli teki tutkijan uralta eturintamaan. Samalla tavalla, kuin sata vuotta aikaisemmin Konrad ReijoWaara totesi, että parannusta suomalasten terveyteen voitiin saada vain käytännön työn kautta. ”Kaikki mukaan terveyden suojelutyöhön.” Keski-Pohjanmaan keskussairaalan johtajaylilääkärin virassa tähän tarjoutui tilaisuus. Pieni keskussairaala oli Suomen avohoitoisin. Kun avohoitoa vietiin vielä pidemmälle, sairaalasta tuli Suomen tehokkain ja tuottavin. Maakunta kipusi kärkeen myös terveydenhuollon keinoin vältettävissä oleva kuolleisuuden ehkäisyssä. Arbetet fortsatte sedan i tre gånger större sjukvårdsdistrikt i Vasa. Sjukhuset var välorienterad och begåvad på många områden. Det var som en prydlig prästgårdens trädgård som under åren spridare av kunskap om god hälsa. Rosor och tistlar, igelkottar och ogräs fick göra sina röster hörda. Befolkningen var den friskaste i landet.

Syvien vetten päällä 

Lapsuuden unelma merimiehen ammatista oli vielä täyttymättä. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi tähän mahdollisuuden. Työ oli kuin seistä suuren valtamerilaivan komentosillalla valkoinen meriupseerin puku päällä. Aava meri edessä, näköala huikea. Välillä pääsi kuiskaamaan kapteenin korvaan, että ottaisi pari piirua suuntaan. Kertynyttä osaamista pääsi hyödyntämään, oli sitten kysymys optimaalisen reitin laskemisesta synnytyssairaalaan tai päivystykseen Digiroad-tietoaineiston pohjalta tai potilasturvallisuuden takaaminen osaamisen kokoamisella suurempiin sairaaloihin. Se antoi hyvän pohjan lainsäädännön valmisteluun ja uskon kansanterveyden paranemiseen. Suomalaiset miehet vanhenivat vain kolme vuotta, kun kalenteri näytti neljää vuotta elinajan odotteen mukaan.

Nyt olen siirtynyt kävelemään Helsingin eteläkärjessä kaunista luonnon hiekkarantaa. Läsnäolo nykyisyydessä tarttuu hetkeen. Huomenna tartun siihen itse niin, että tuntuu. Rytmi on pyörteinen ja toisteinen kuin ihmisen mieli. Ajatus lipuu hetkeksi pois ja palaa takaisin hieman muotoaan muuttaneena. Kysymys ei ole oleellinen. Merkitys syntyy tavasta käyttää sitä. Granna, granna havet är farligast att se, det gör mig törstig och vaken för väntande äventyr. Vad som har hänt i sagan, skall hända även mig!