Unkarilaisen insinöörin Orbanin suunnittelemat tykit olivat keskeisessä roolissa Konstantinopolin piirityksessä ja kukistumisessa vuonna 1453. Orbanin valmistamat jättimäinen Basilika-tykki ja noin 70 muuta pienempää tykkiä murskasivat järjestelmällisesti yli vuosituhannen ajan seisoneet legendaariset Theodosian muurit. Pronssista valmistettujen tykkien materiaalin (kupari ja tina) toimittivat eurooppalaiset kauppiaat. Pian olivat ottomaanit tykkeineen Wienin porteilla. Olisiko nyt aika Euroopan taas herätä uuteen maailman tilanteeseen.
Insinööri Orbanin tykit
Johannes Angelos – Hänen päiväkirjansa Konstantinopolin valloituksesta vuonna 1453 Kristuksen maailmanajan päättyessä on Mika Waltarin vuonna 1952 julkaisema historiallinen romaani. Kahden kristityn ryhmän, kreikkalaisten ja latinalaisten, välit olivat kireät yhteisestä vihollisesta huolimatta. Eurooppa oli jäänyt teknologian kehityksessä jälkeen. Tuhat vuotta oli nukuttu Rooman valtakunnan sorruttua. Uudet keksinnöt tulivat idästä, kun Euroopassa lähinnä kopioitiin käsin vanhoja uskonnollisia kirjoja.
Waltarin kirja käsittelee kirkkopolitiikkaa, vallanhimon ja idealismin ristiriitaa sekä suurpolitiikkaa tavalla, jossa voi nähdä verhottuja viittauksia nykyiseen Euroopan tilanteeseen. Läntisen Euroopan maat eivät auttaneet Konstantinopolia sen puolustautuessa yksinään turkkilaisia vastaan. Yhtymäkohdat Venäjän sotaan Ukrainassa ovat samat. Apua annetaan vähän ja hitaasti. Eurooppalaiset kauppiaat myivät 1400-luvun lopulla hyökkääjälle kuparia ja tinaa. Nyt hyökkääjän sotaa rahoitetaan ostamalla halpaa öljyä. Raha ratkaisee, kun venetsialaiset kauppiaat laskivat voittojaan. Raha ratkaisee, kun belgialaiset pankkiirit estävät eurooppalaisten arvojen puolustamista. Onko pelkkää sattumaa, että keskeisiksi historian vaikuttajiksi nousevat tykki-insinööri Orban ja saman niminen presidentti, molemmat Unkarista? Leikkiikö historia kanssamme, vaikka välissä on 600 vuotta?
Ottomaanien aloitettua myöhäiskeskiajalla itäisen Euroopan valloituksen oli eurooppalaisten hyvin nopeasti opittava rakentamaan tehokkaita tykkejä ja laskemaan ballistisia ratoja ammuksille. Euroopan oli pakko herätä tilanteeseen kehittämään niin tiedettä kuin matematiikkaa. Kaupan yhteyksien kadottua Kaukoitään oli panostettava merenkulkuun ja yritettävä päästä Intiaan uusia reittejä pitkin. Renessanssin aika oli alkamassa Euroopassa. Herätys oman eurooppalaisen teknologian kehittämiseen oli saatu unkarilaisen insinööri Orbanin toimesta. Voiko nyt saman niminen presidentti estää avun Ukrainaan?
Heräämisen aika
Kun ottomaanit olivat valloittaneet vuonna 1453 Konstantinopolin, avautui heille tie Balkanille ja itäiselle Välimerelle. Hyvin nopeasti Serbia, Bosnia ja Albania oli alistettu. Unkarin kuningaskunnan romahdus vuonna 1526 avasi tien suoraan Keski-Euroopan sydämeen. Tämän jälkeen painopiste siirtyi Habsburgien ja osmanien väliseksi kamppailuksi. Wienin kaupungin piiritykset vuosina 1529 ja 1683 näyttävät viimein herättäneen Euroopan. Silloin torjuntavoiton kunniaksi paavi Innocentius XI perusti veljeskunnan ja rakennutti nimikkokirkon Roomaan.
Yhteydet itään olivat monin tavoin menetetty. Euroopan oli suunnattava katsettaan länteen etsimään uusia reittejä idän kauppaan. Osmanien uhka toimi katalyyttinä Euroopan teknologiselle kehitykselle. Kun vihollinen oli sotilaallisesti ja organisatorisesti ylivertainen, Euroopan oli pakko innovoida. Perinteiset muurit eivät enää pysäyttäneet hyökkääjää. Tykistön merkitys korostui. Nyt droonit mullistavat sodankäyntiä samalla tavalla.
Silloin tarvittiin metallurgian lisäksi syvällistä geometrian ja ballistiikan osaamista, nyt elektroniikan osaamista. Konstantinopolin luhistuminen vuonna 1453 laukaisi kreikkalaisten oppineiden paon Italiaan. He toivat mukanaan antiikin käsikirjoituksia, jotka sytyttivät renessanssin humanismin ja tieteellisen uteliaisuuden. Tarvittiin tehokkaampaa verotusta, byrokratiaa ja pysyviä armeijoita. Tämä kehitti modernia valtiorakennetta ja rahoitusjärjestelmiä, jotka mahdollistivat tieteen ja tutkimusmatkojen rahoittamisen. Nyt tarvitaan uutta samanlaista muutosta.
Yhteistyö vaikeaa
Kristillinen Eurooppa ei koskaan saanut luotua yhtenäistä strategiaa muslimivalloittajia vastaan. Oman edun tavoittelu, suurpolitiikka ja yhteisen idealismin puute näkyivät. Ranska aloitti diplomaattisen yhteistyön ottomaanien valtakunnan kanssa jo vuonna 1483. Tämä johti myöhemmin useisiin yhteistyösopimuksiin kaupankäynnissä ja sotimisessa. Ranskan kuningas kannusti aikanaan sulttaani Suleimanin hyökkäämään Unkariin vuonna 1526. Wienin taistelussa vuonna 1683 Ludvig XIV ei ainoastaan kieltäytynyt auttamasta itävaltalaisia, vaan päinvastoin yritti estää kaupungin pelastumista. Hän käytti tilaisuutta hyväkseen hyökätäkseen läntiseen ja eteläiseen Saksaan. Ludvig XIV ei ainoastaan kieltäytyi osallistumasta paavin kokoamaan Pyhään liigaan, eurooppalaisten suurvaltojen koalitioon ottomaaneja vastaan. Sen sijaan hän monin tavoin kannusti sulttaani Mehmed IV:tä jatkamaan taisteluaan Habsburgeja vastaan.
Ranskan kuninkaiden ajama politiikka antoi Ranskalle lähes monopoliaseman itäisen Välimeren kauppaan. Ranskan kuninkaat poistivat Italian kaupunkivaltioiden vaikutusvallan sotiessaan Italiassa ja läntisellä Välimerellä yhteistyössä osmanien kanssa. Se myös takasi Kaakkois-Euroopan kansojen pysymisen osmanien alamaisina vuosisatoja.
Myös silloin oli hallitsijoita, jotka katsoivat maailman olevan nollasummapeliä, jossa toisten hyötyessä toiset häviävät. Ajatus yhteisistä taloudellisista eduista ja jaetuista hallinnollisista instituutioista mahdollistamaan tilanteita, vaihtoa, kontakteja, joista kaikki lopulta hyötyvät, ei ole nytkään kaikkien mielessä. Ranskan politiikka ruokki 1500- ja 1600-luvuilla kiivasta keskustelua eri puolilla Eurooppaa ”valtiojärjen” ensisijaisuudesta uskonnolliseen yhtenäisyyteen nähden. Se heikensi merkittävästi paavinvallan pyrkimyksiä ylläpitää katolista solidaarisuutta sekä tiedostaa ottomaanien uhka. Samalla Ranskan yhteistyö liittolaisten kanssa muuttui protestanttien tärkeäksi propagandatyökaluksi sekä katolisia Habsburgeja että Ranskaa itseään vastaan. Sama näkyy edelleen eurooppalaisessa päätöksenteossa.
Kohti uutta
Nykyään Eurooppa kohtaa erilaisia mutta samankaltaisia haasteita – sisäisiä jakautumia, talouden pysähtyneisyyttä, geopoliittista kilpailua, globaalien suurvaltojen aiheuttamaa ulkoista painetta, sotaa Euroopassa. Konstantinopolin kukistuminen tarjoaa kestäviä opetuksia sivilisaatioiden haavoittuvuudesta, yhtenäisyyden välttämättömyydestä ja omahyväisyyden vaaroista ulkoisten uhkien edessä. Samalla se antaa mahdollisuuden muutokseen ja uudistumiseen.
Nyt ei ole mahdollisuutta lähteä merille etsimään uusia reittejä purjelaivoilla. Mahdollisuus on kuitenkin lähteä uuteen matkaan teknologian ja tekoälyn kanssa. On aika luopua sisäisten jakolinjojen, strategisen omahyväisyyden, taloudellisen taantuman ja väestörakenteen muutosten kierteestä. Mantereen on tunnustettava, että rauhaa ja menestystä ei voida taata ilman ajattelun muutosta. Vakaus ja hyvinvointi vaativat jatkuvaa sopeutumista ja strategista ennakointia.
Keskiajalla islamilaisessa maailmassa tiedon valo loisti kirkkaana – elettiin arabialaisen tieteen kulta-aikaa. Panostaminen tieteeseen alkoi noin sata vuotta islamilaisen imperiumin perustamisen jälkeen. Oppineisuutta arvostettiin ja tiede kukoisti. Bagdadiin ensimmäiset paperitehtaat rakennettiin 700-luvun lopussa kiinalaisella osaamisella. Arabialaisen tieteen huippu saavutettiin ensimmäisen vuosituhannen vaihteessa. Sen jälkeen alkoi hidas alamäki. Tieteen alamäkeä vauhditti valtakunnan päätös kieltää arabiankielisten tekstien painaminen 1400-luvulla kuolemanrangaistuksen uhalla. Kielto jatkui pitkälti 1700-luvulle. Se näkyy edelleen julkaistujen kirjojen määrässä ja tieteen kehityksessä.
Kokonaisuutena eurooppalainen tiede oli olematonta 1400-luvulle saakka. Bagdadissa kirjojen kopiointi halpeni paperin käyttöönoton myötä tuhat vuotta sitten. Euroopassa tiedon jakaminen sai vauhtia painokoneen keksimisen kautta. Nyt Euroopalla ovat uudet haasteet edessä. Tapetaanko säätelyllä ja kielloilla uuden teknologian käyttöönotto. Olisiko lasten älypuhelinten ja sosiaalisen median käytön kiellon sijasta alettava luomaan lapsille ja nuorille kehittävää materiaalia uusiin välineisiin. Maailma muuttuu yhä enemmän digitaaliseksi. Ehkä jokainen lapsi ja nuori tarvitsisi joidenkin vuosien kuluttua neuvovan ja opastavan tekoälyagentin.
Valinnan aika
Globaalissa kilpailussa menestyminen tekoälyaikana edellyttää siirtymää kielloista ja rajoituksista tuottamaan uusia innovaatioita. Euroopalla on vaara jäädä datan raaka-aineen tuottajaksi, kun taas tieteellinen ja taloudellinen arvonluonti tapahtuu Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Valitseeko Eurooppa nyt kieltojen ja rajoitusten linjan kuten sulttaani Bayezid II siirtäen kansojaan vähittäiseen tieteen ja osaamisen taantumaan. Tällä hetkellä Eurooppa alisuoriutuu, kun kansainvälinen kilpailu kovenee jatkuvasti. Tuloksena on pirstoutuminen, nollasummapeli ja kriittisen massan puute Euroopassa. Siirtymää yksittäisistä, kertaluonteisista ja kansallisista hankkeista kohti eurooppalaista huippututkimusta ja osaamista tarvitaan. Terveydenhuollossa tämä tarkoittaa toimia, jotka nojaavat koko Euroopan kattavaan terveystietoon, suurteholaskentaan ja erityisosaamiseen.
Timo Keistinen, lääkintöneuvos emeritus