Väestö vanhenee nopeasti ja lapsia syntyy yhä vähemmän. Samalla teknologia kehittyy vauhdilla ja uusia mahdollisuuksia avautuu. Valtaa maailmassa pitää edelleen suurten ikäluokkien boomer-sukupolvi. Suuria valtioita johtavat 80-vuoden ikää lähestyvät tai sen jo saavuttaneet johtajat niin USA:ssa, Venäjällä, Kiinassa, Intiassa ja Brasiliassa. Myös Saksan tuleva johtaja viettää tänä vuonna 70-vuotipäiväänsä edustaen näiden johtajien nuorinta polvea. Onko niin, että he luopuvat vallastaan vasta, kun joku irrottaa heidän sormestaan mahtisormuksen ruumisautossa? Missä ovat nuoret muutosta johtamaan?
Olen ministeriössä työhuoneessani myöhäissyksyn hämäränä iltapäivänä. Vastailen sähköposteihin rauhalliseen tahtiin. Esinaiseni sihteeri saapuu työhuoneeseeni. Hänellä on kaksi pientä pahvilaatikkoa mukana. Hän pyytää saada valtioneuvoston luottokorttini. Saksilla hän leikkaa sen palasiksi. Sen jälkeen hän pyytää kulkukorttini ja ministeriön ovia avaavan sähköisen avaimen. Irrotan sen kotiavaimen sisältävästä avainnipusta. Sihteeri vilkaisee kelloa ja ilmoittaa, että viiden minuutin kuluttua minun tietoyhteyteni valtioneuvoston tietopalveluihin katkaistaan. Kaikki tiedostoni, muistioni sekä vanhat ja uudet sähköpostit hävitetään bittiavaruudesta.
Irrotan tietokoneen telakka-asemasta. Hän siirtää sen omaan pahvilaatikkoonsa. Seuraavaksi on puhelimeni ja tablettini vuoro. Ne siirtyvät myös hänen pahvilaatikkoonsa. Hän avaa työhuoneen kaapin ja toteaa tyytyväisenä sen olevan tyhjä. Hän tarkastaa myös hyllyt ja niissä olevat tavarat.
Nostan edesmenneen vaimoni valokuvan omaan pahvilaatikkooni. Panen sinne myös aamupäivällä saamani kukkakimpun. Silloin juotiin lähtökahvit, pidettiin lyhyet puheet ja sain kukkakimpun ja villashaalin jalkojen lämmittämistä varten. Sen paikka on nyt pahvilaatikon päällä. Katseeni kiertää ympäri työhuonetta. Se on vuosien varrella tullut tutuksi. Maksimieläkeikä 68-vuotta on tullut täyteen, mutta onneksi sain olla syntymäkuukauden viimeiseen päivään asti työssä eli muutamia päiviä yli 68-vuoden iän.
Siirrymme yhdessä hissiin. Tunnelma on hiljainen. Ala-aulassa moikkaan tutulle vahtimestarille. Hän avaa minulle ulko-oven. Sihteeri kertoo vahtimestarille, että tätä miestä ei enää pidä päästää sisälle ministeriöön. Vahtimestari nyökkää. Ulko-ovi sulkeutuu takanani. Seison kadulla räntäsateen hämärtämässä iltapäivässä. Ihmiset kiiruhtavat ohitseni. Suuntaan askeleeni hitaasti Kruununhaasta kohti Helsingin Kalliota Pohjoisrannan katua pitkin. Kun kävelen katulamppujen alta, varjoni kiirehtii ohitseni. Edessäni tai joskus takanani varjo laajentaa reviiriään.
Kaupungin valot heijastuvat usvaisena merestä. Merestä tulee valojen peili. Ikäänkuin pilviä asuisi meren pohjassa. Ajatukset ja suunnitelmat haalistuvat ympärilläni. Muistelen sitä, mitä en ole vielä unohtanut. Tuntuu kuin maailman päälle laskeutuisi sumu. Sumu, joka pyyhkii pois saarten hahmot. Se kutistaa maailmaa ja tekee kaikesta läheistä. Sumu on etiäinen, mutta mistä? Mitä se kertoo tulevasta? Hiljalleen suru umpeutuu ikävän arpien alle. Onko tulevaisuus sitä, missä minäkin saan olla mukana? Ajatus toistuu, kunnes se ei enää vie eteenpäin. Tuonpuoleiset mietelmät liukenevat kehoon.
Kun olin pieni poika, tahdoin taivaalta kuun juodakseni siitä kuin kultaisesta maljasta. Halusin tulla suureksi mieheksi, mutta pysyä pikkupoikana täynnä haaveita. Tiesin, että jos kasvan isoksi ja hukkaan lapsuuden haaveet, huomaan, että kuu on saavuttamaton. Silloin en pysty vangitsemaan edes kärpästä.
Olen koko elämäni ajan etsinyt mahdotonta. Sellaista, mikä murenee käsiin, kun on sen kerran tavoittanut. Ajatus on kuin kourallinen hiekkaa, joka hajoaa veteen. Mieli on sirpaloitunut peilin paloiksi eilisestä elämän hologrammista. Mennyt on karannut ulottumattomiin. Kuka halusin olla? En voi kääntyä taaksepäin, vaan on mentävä eteenpäin uuteen aikaan. Kahden maailman rajalla aika pysähtyy. Olenko jo liian vanha, mahtisormuksen menettänyt?
Mietteet työelämän tarinasta kuorivat sipulin kerros kerrokselta. Ne saattavat järjestykseen pohjapiirroksen sekä asettavat tapahtumat tilaan ja aikaan. Menneisyyden rauniot siistiytyvät pois. Ihmettelen, mitä jatkossa? Koko pitkän työurani olen tavanomaisesti työskennellyt yli 60 tuntia
viikossa. Työpaikkoja olen vaihtanut usein ja yleensä toiveeni on ollut, että minun ei ole tarvinnut pitää silloin säästyviä kesälomia. Jos joku kuvittelee, että lääkäriksi voi opiskella käyttämällä alle 40 tuntia viikossa opiskeluun, hän erehtyy. Sama koskee hyväksi lääkäriksi kasvamista. Riittävän kokemuksen saavuttamiseen ei riitä osa-aikatyön tekeminen ja yötyön välttely. Jokainen potilas kertoo oman tarinansa. Ne ovat kaikki erilaisia ja jokainen tarina opettaa uutta.
Miehen vanheneminen
Tämä tarina on osa paljon suurempaa demografista muutosta. Suurten ikäluokkien aikana syntyneille tämä tarkoittaa siirtymistä historian pisimpään vanhuuden vaiheeseen, joka on täynnä potentiaalia, mutta myös täynnä haasteita. Lääketiede on tehnyt elämisen pidempään mahdolliseksi, mutta se ei ole välttämättä valmistanut tätä kohorttia ennakoimaan tai käsittelemään, mitä se tarkoittaa. Toisen maailmansodan jälkeen syntynyt boomer-sukupolvi kasvoi jälleenrakennuksen ja taloudellisen kasvun aikana. Se loi heille kertomuksen omasta voimasta ja kyvystä muuttaa maailmaa. Tämä voiman tunne on vahvasti muokannut heidän arvojaan ja näkemyksiään.
Miesten mielestä heidän täytyy osoittaa vastuuta, voimaa ja kilpailukykyä. Ikääntyessään miehet tuntevat painetta pysyä omavaraisina ja välttää koettua heikkoutta. Vallasta ei voi luopua. Jos kaadutaan, niin kaadutaan saappaat jalassa. Aikanaan hankitusta mahtisormuksesta ei voi luopua, vaikka voimat sen pitämiseen heikkenevät. Identiteettimuutosten hyväksyminen on erityisen vaikeaa miehille, jotka voivat osoittaa vähemmän itsereflektiota ja -myötätuntoa kuin naiset. Boomer-sukupolven miehet eivät kasvaneet käyttämällä terapiaa resurssina, vaan varttuivat maskuliinisella voimalla.
Mahtisormuksella ”Taru sormusten herrasta” – kertomuksessa on syvällinen psykologinen vaikutus sen käyttäjiin. Sormus saalistaa kunnianhimoa ja epävarmuutta tarjoten illuusion hallinnasta ja hallitsemisesta. Sormuksen haltijat aloittavat hyvillä aikomuksilla, mutta lopulta ajan kuluessa tavoitteet vääristyvät. Sormuksen hallussapito synnyttää epäluottamusta siten, että sen haltija ei voi luottaa keneenkään. Tämä rikkoo sormuksen kantajan ihmissuhteet ja mielenterveyden. Sen vaikutus vaihtelee yksilöittäin, mutta kukaan ei selviä vahingoittumattomana pitkästä vallan käytöstä. Valta ja voima, varsinkin keskittyneenä ja pahantahtoisena, vääristää mieltä.
Jos et myös jatkossa ikääntyessäsi johda ja päätä, kuka olet? Et voi luovuttaa hallintaa. Takerrut kadonneeseen identiteettiin. Eläkkeelle jääminen ja terveyden heikkeneminen voivat saada monet ikääntyvät miehet kamppailemaan tarkoituksen ja arvon löytämisessä. Miten voit auttaa luonnehtimaan ikääntymistä sopeutumiskykyä, kasvua ja ennakointia vaativaksi siirtymäksi ja vastustamaan ”ennenaikaista sulkemista” tai käsitystä, että omat elämäntarinat ovat päättyneet?
Henkisten kykyjen heikkeneminen
Sitä mukaa kun elinolot ovat kehittyneissä maissa parantuneet, ovat varttuneeseen ikään ehtineet vetreämpiä ja elinvoimaisempia kuin vastaavan ikäiset olivat aikaisempina vuosikymmeninä. Monelle ihmiselle 70 voi olla uusi 60. Tiedämme kuitenkin, että useimmat yli 65-vuotiaat kokevat useita sairauksia, vaikka monet heistä raportoivatkin olevansa hyvässä kunnossa. Muisti huononee ajan mittaan kaikilla, samoin kuin kyky prosessoida tietoa nopeasti. Tutkimukset ovat osoittaneet, että 12–18 prosentilla 60-vuotiaista tai sitä vanhemmista ihmisistä on joitain lievän kognitiivisen heikentymisen piirteitä.
Kehittyneissä maissa alhainen syntyvyys ja väestön ikääntyminen siirtävät sukupolvien välistä tasapainoa vanhusten hyväksi. Heidän lisääntyvän määränsä vuoksi yhä suurempi osa yhteiskunnan resursseista osoitetaan näille vanhimmille ikäryhmille. He myös hyötyvät kasvavasta poliittisesta vallasta. Saksassa ja Italiassa yli 50-vuotiaita on yli puolet äänioikeutetusta väestöstä. Sama kehitys on nähtävissä kaikissa kehittyneissä maissa.
Myös Suomessa keskustelua käydään eläkkeiden korottamisesta ja ikääntyneiden palveluista, mutta tulevan sukupolven tarpeista ei keskustella. Suomessa synnytyssairaalassa jokaiselta syntyvältä lapselta otetaan jalanjälki yli 30.000 euron valtion velkakirjaan. Päälle tulevat vielä hyvinvointialueiden, kuntien ja kuntayhtymien velkakirjat. Niitä vastaan saa 170 euron hintaisen äitiyspakkauksen ja siten mahdollisuuden aloittaa elämä pahvilaatikossa nukkuen.
Demografisten muutosten sivutuote on, että vanhemmat aikuiset ottavat enemmän päätös- ja vaikutusvaltaa yhteiskunnissamme kuin koskaan ennen. Ikääntyneiden ihmisten rooli yhteiskunnassa on nyt suurempi kuin minkään muun historiajakson aikana. Yksi ikääntyvän maailman seuraus on, että johtotehtävissä ovat nyt iäkkäät. Vanhemmat johtajat ovat usein hankkineet runsaasti kokemusta ja verkostoja uransa aikana ja voivat soveltaa tätä vallassa pysymiseen. Heillä voi olla taipumus sitoutua enemmän inaktiivisiin tai passiivisiin johtamiskäytäntöihin kuin nuoremmilla johtajilla. Muutoksen johtaminen voi jäädä taka-alalle.
Nuorilla on usein erilainen näkökulma asioihin, eivätkä perinteiset ajattelutavat sido heitä. He ovat avoimempia muutokselle, kokeilulle ja riskinotolle. Se voi johtaa uusiin ideoihin ja ratkaisuihin, joista on hyötyä organisaatioille. Lisäksi nuorilla on usein vahva halu vaikuttaa positiivisesti maailmaan, mikä voi motivoida heitä olemaan tehokkaita johtajia. Ihmisen kehitys eliniän aikana on monimutkainen ja liittyy positiivisiin ja negatiivisiin muutoksiin motivaatiossa ja kognitiivisissa prosesseissa. Toisaalta johtaminen ei suinkaan ole yksinkertainen tai yksiulotteinen prosessi. Se sisältää monia erilaisia kykyjä ja käyttäytymismalleja. Usein tiimijohtamisessa tarvitaan moninaisuutta.
Vanhukset ovat ottaneet vallan
Ikääntyneitä poliitikkoja kritisoidaan rutiininomaisesti siitä, että he ovat takertuneet valtaan huolimatta heikentyneestä terveydentilasta. Tuo kritiikki on usein oikeudenmukaista. Jotkut johtajat ovat itsekkäitä, jotkut ovat narsistisia. He pelkäävät vallan menettämistä. Heillä ei ehkä ole olemassa ulkopuolista identiteettiä nykyisen asemansa ulkopuolella. He eivät siksi voi luovuttaa hallintaansa nuoremmille. Ajat kuitenkin muuttuvat ja organisaation tarpeet muuttuvat. Nuoremmilla voisivat olla paremmat mahdollisuudet johtaa maata tulevaisuuteen.
Maailmanhistoria on täynnä kertomuksia siitä, miten vanhenevat johtajat ovat estäneet muutosta. Vanhemmat johtajat saattavat tarttua vanhentuneisiin poliittisiin kantoihin, perinteisiin tai teknologioihin, mikä hidastaa innovointia ja sopeutumista. Neuvostoliiton myöhempinä vuosina 1970 – 1980-luvuilla nähtiin vanhusjohtajien kuten Leonid Brežnevin, Juri Andropovin ja Konstantin Tšernenkon kaudet. Heidän vastustuksensa taloudellisia ja poliittisia uudistuksia kohtaan vaikuttivat pysähtyneisyyteen, mikä pahensi Neuvostoliiton lopullista romahtamista. Alkaako Venäjän nykyinen johto muistuttaa yhä enemmän gerontokratiaa, joka hallitsi myöhäistä Neuvostoliittoa? Nytkin vanhat virkamiehet kuolevat virassa ja heidät korvataan uusilla ikääntyneen johtajan vanhoilla kavereilla. Pian 75-vuotias johtaja tavoittelee tsaari Pietari Suuren sankarimainetta rakentaen suurvallan oikeudella tsaariakin korkeampia ruumiskasoja. Vaarana kansakunnan näkökulmasta on, että asiat voivat mennä niin kuin Neuvostoliiton aikana, kun korkeiden virkamiesten karusellista lähdetään vain ruumisautossa.
Onko tilanne sitten paljon parempi toisessa suurvallassa, jossa narsistinen 80-vuotias presidentti tavoittelee Nobelin rauhanpalkintoa potkimalla brutaalin hyökkäyksen uhria. Maailman väkirikkainta maata johtaa 75-vuotias pääministeri ja toiseksi väkirikkaimman maan johtaja on jo täyttänyt 70-vuotta. Eteläisen Amerikan suurinta valtiota johtaa sairaalloinen 80-vuotias presidentti. Saksan johtoon on nousemassa tänä vuonna 70-vuotispäiviään viettävä eläkeläinen, joka oli Euroopan parlamentissa jo 1980-luvulla. Jälkiviisaudella voi arvioida, että edeltäjän Angela Merkerin kausi oli Saksassa liian pitkä johtaen maan nykyisiin ongelmiin.
Nuoret johtajat esiin
Missä ovat nuoret dynaamiset suurten valtioiden johtajat? Ei ole sattumaa, että startup-yrittäjä on usein nuori mies. Tutkimusten mukaan työn tuottavuus kasvaa noin 40–50-vuotiaaksi saakka, minkä jälkeen se lähtee laskuun. Samalla 55–62-vuotiaiden työkyvyttömyysriski on kymmenkertainen verrattuna 25–34-vuotiaisiin. Nyt näyttää siltä, että suurten maiden johtajat saavuttavat virkakautenaan 80-vuoden iän. Kuka uskoo, että heistä on johtamaan ja kehittämään maataan ja ihmiskuntaa parempaan suuntaan. Gerontokratioiden johtamat kansakunnat voivat jäädä jälkeen nopeasti muuttuvassa maailmassa. Olemme nyt teknologian muutoksen silmässä. Ehkä meidän ei pitäisi panna ikääntyneitä vanhuksia johtamaan sitä.
Maailma tarvitsee dynaamisia nuoria johtajia. Nuorten johtajien kautta avautuu erilainen kohtalo, pitkä tie seikkailuun ja uudistukseen. On aika nähdä, kuinka moninainen ja ihmeellinen maailma on. On aika lähteä matkalle uuteen, ajatusten toiselle puolelle, ihmeelliseen maailmaan, määrittelemättömälle alueelle näkyvän ja näyn välimaille. Matkasta pitää muodostua tulevaisuuden magia, uusi kulkureitti ihmiskunnalle. Perustana ovat ystävyys ja matkan varrella kohdattujen ihmisten kunnioittaminen, heidän oikeutensa vapauteen ja kykyyn päättä omasta kohtalostaan. Vanhat johtajat on syytä panna hoitamaan puutarhaa. Parasta olisi, että he istuttavat hedelmäpuita, joiden hedelmiä he eivät tule koskaan syömään eivätkä koskaan istumaan niiden katveessa. Se työ jääköön heidän lapsilleen ja lastenlapsilleen.
Timo Keistinen, lääkintöneuvos emeritus