Lajikato hiipii vähän kerrallaan hiljaisena populaatioiden katoamisena. Jokaisen paikallisen populaation katoamisen myötä katoaa geneettistä monimuotoisuutta, joka tarjoaa sopeutumiskykyä tulevaisuuteen. Monimuotoinen luonto on sopeutuva ja joustava muuttuvissa olosuhteissa. Tutkijoiden mukaan nyt on käynnissä kuudes massasukupuutto, joka etenee hurjalla vauhdilla. Sukupuuton etenemisvauhdin arvioidaan olevan sata- tai jopa tuhatkertainen normaaliin verrattuna. Se näkyy orastavana myös ihmispopulaatioissa.
Vuosituhansien aikana ihmispopulaatio on mennyt läpi useista väestöllisistä pullonkauloista. Olemmeko nyt menossa kohti uutta pullonkaulaa, kun syntyvyys nopeasti laskee maapallolla? Pitkään ihmispopulaatio oli hyvin pieni, ehkä vain muutamia kymmeniätuhansia yksilöitä koko maapallolla. On arvioitu, että noin 74 000 vuotta sitten Tobajärven supertulivuoren purkaus olisi pienentänyt ihmispopulaation muutamaan tuhanteen tai jopa muutamaan sataan yksilöön. Merkit tästä näkyvät ihmisen geenikartan kapeudessa. Maanviljelyn myötä väestö alkoi kasvaa nopeammin. Teollinen vallankumous ja teknologian kehitys johtivat väestön ripeään kasvuun vuosituhannen loppupuolella. Kasvuvauhti oli huipussaan 1960-luvulla. Nyt olemme siirtyneet uuteen aikaa ja syntyvyys vähenee kiihtyvällä vauhdilla.
Luontokadon uhkana eläinten kohdalla on monesti geneettisen monimuotoisuuden katoaminen. Ihmisen kohdalla se voi aluksi näkyä tulevaisuuteen suuntautuvan innovaation ja taloudellisen kehityksen taantumana. Japania voi tavallaan pitää esimerkkinä tästä. Vielä 1960- ja 1970-luvuilla lähes kaikki uusi elektroniikka tuli Japanista. Tämä koski kameroita, televisioita, videonauhureita ja myös moderneja autoja. Nyt Japanin väestö on ikääntynyt ja väsynyt. Oikein mitään uutta innovaatiota sieltä ei ole enää tullut viimeisten vuosikymmenten aikana. Kansantuote taantuu ja valtion velka lähentelee 300 prosenttia. Japanin talous muodosti 18 % maailman tuotannosta 1960-luvulla. Nyt se on vain 4 %. Kylät tyhjenevät, lapsia ei synny.
Ihmispopulaation historia on tarina jatkuvasta muuttoliikkeestä, sopeutumisesta ja toipumisesta, ajoittaisista, dramaattisista populaatiokoon romahduksista. Toimiiko ihmispopulaatio suuressa mitassa kuin tunturisopulien populaatio? Tunturisopulin kannanvaihtelut ovat suuremmat kuin millään toisella nisäkäslajilla. Suurvaelluksia esiintyy kaksi-kolme vuosisadassa. Vaelluksen aikana suurin osa eläimistä kuolee, mutta hengissä selviytyneet voivat vallata uusia asuinalueita. Tavallaan voidaan ajatella, että eurooppalaisten saapuminen Amerikkaan oli vieraslajin etenemistä. Seurauksena oli miljoonien Amerikan alkuperäisten asukkaiden kuolema. Mutta ehkä lopputuloksena oli geneettisen monimuotoisuuden lisääntyminen. Yli 210 miljoonan brasilialaisen geenit kumpuavat muun muassa Etelä-Amerikan alkuperäiskansoilta, portugalilaisvalloittajilta, afrikkalaisilta orjilta ja useilta aalloilta eurooppalaisia siirtolaisia. Vielä tuoreempaa on merkittävä maahanmuutto Itä-Aasiasta ja Lähi-idästä. Brasilialaisten perimä on keskimäärin 59-prosenttisesti eurooppalaista, 27-prosenttisesti afrikkalaista ja 13-prosenttisesti alkuperäiskansoilta. Tämä ei kuitenkaan näytä estävän syntyvyyden nopeaa laskua. Naista kohden syntyy vain 1,6 lasta.
Lapset kadoksissa
Syntyvyys laskee nyt kaikkialla maailmassa. Kaksi kolmasosaa ihmisistä elää nykyään maissa, joissa naiset saavat elinaikanaan keskimäärin vähemmän kuin kaksi lasta. Syntyvyyden lasku on nopeinta korkean hedelmällisyyden maissa. Väestön uusiutumistasona pidetään hedelmällisyyslukua 2,1. Tällöin väestö pysyisi samankokoisena, jos muuttoliikkeen vaikutusta ei huomioida. Kiinan kokonaishedelmällisyys vuonna 2023 oli arvioiden mukaan 1,01. Kiinan väestö pieneni noin kahdella miljoonalla kyseisenä vuonna. Intiassa kokonaishedelmällisyys on 1,96, mutta väestö kasvaa vielä elinajan pitenemisen myötä. Etelä-Korean kokonaishedelmällisyys on vain 0,78. Japanissa jo vuosikymmeniä jatkunut lapsikato ei ole helpottanut ja hedelmällisyysluku on 1,21. Väestön määrä supistuu Japanissa vuosittain lähes miljoonalla. Japanin väestön ennustetaan laskevan 31 % jokaisessa sukupolvessa. Maailmassa on tällä hetkellä 61 maata, joissa väestö vähenee yli prosentilla vuodessa.
Maahanmuutto on auttanut Eurooppaa estämään väestön vähenemistä. Suomeen toivotaan intialaisia tietokonespesialisteja ja filippiiniläisiä sairaanhoitajia. Molemmissa maissa syntyvyys pienenee ja väestö vanhenee nopeasti. Levottomissa Arabimaissa syntyvyys on usein vielä yli 2,1, mutta esimerkiksi Iranissa se on vain 1,68. Iranin entisen hallitsijan, shaahi Mohammad Reza Pahlavin, hallintakaudella naisten koulutusta laajennettiin merkittävästi eikä islamilaisen vallankumouksen jälkeinen pappisvalta ole naisten koulutusta kokonaan pystynyt estämään. Nigerissä naisista vain 10 prosenttia on lukutaitoisia ja hedelmällisyysluku on 5,94. Afganistanissa naisten koulutus on kielletty ja syntyvyys on 4,76.
Vuonna 2022 Suomessa 35-vuotiaista miehistä puolet ja samanikäisistä naisista runsas kolmannes oli lapsettomia. Elinikäinen lapsettomuus on Suomessa 2010-luvulla yleistynyt kaikissa koulutusluokissa, mutta erityisesti alimman koulutuksen omaavien miesten kohdalla. Lasta toivovien miesten keskeisin syy lapsettomuuteen on sopivan kumppanin puute.
Koulutustaso on kohonnut Suomessa 1990-luvulta lähtien, naisilla selvästi miehiä nopeammin. Tällä hetkellä 30–34-vuotiaista naisista joka toisella on korkea-asteen koulutus, mutta saman ikäisistä miehistä vain 30 prosentilla. Suurten kaupunkien suosituissa lukioissa poikia on useimmiten vain noin kolmasosa opiskelijoista tai jopa alle sen. Helsingin dynaamisen hipsterikaupunginosan eli Kallion lukiossa opiskelijoista vain 12 prosenttia on poikia, siis yhdeksää tyttöä kohden luokassa on yksi poika. Korkea keskiarvoraja lukioon pääsyssä karsii poikien määrää. Olisiko sillä osuutta, että peruskoulussa naisopettajien osuus lähentelee 80 prosenttia ja erityisluokanopettajista ja erityisopettajista luku on 90 prosenttia? Sukupuolivinouma näkyy edelleen yliopistoissa. Miehillä huono koulutus ja toimeentulo vaikuttavat tutkitusti siihen, miten mies löytää puolison. Työttömyys on miehillä yleisempää kuin naisilla.
Teollisuusmaiden hedelmällisyysluvun pitäisi olla 2,7
Maapallolla on arviolta noin 6 000–7 000 puhuttua kieltä, mutta suuri osa niistä on vakavasti uhanalaisia. Nykyisellä tahdilla jopa 90 % puhutuista kielistä saattaa kuolla kuluvan vuosisadan aikana. Jokaisen kuolevan kielen mukana katoaa ainutlaatuinen kulttuuri, perimätieto, ajattelutapa ja identiteetti. Kielet kantavat mukanaan tietoa siitä, kuinka maailmassa eletään ja kuinka luontoa säilytetään. Myös pienet populaatiot ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon kuten Wrangelin saaren villamammutit. Tekijäksi voi riittää lintujen tuoma virus tai tunturipalo. Todellinen populaatioiden kestävyys – samoin kuin kielten, kulttuuriperinteiden ja monimuotoisten sukulinjojen kestävyys – edellyttää perinteisten hedelmällisyystavoitteiden uudelleenarviointia.
Yleisesti on katsottu, että 2,1 hedelmällisyyslukuna riittää, mutta se edellyttää ääretöntä populaatiota, tasaista mies- ja naisjakaumaa ja yllättävien tekijöiden puuttumista ja käytännössä lasten ja nuorten kuolleisuuden puuttumista. Luku ei ota huomioon satunnaisia eroja lasten määrässä – eikä kuolleisuutta, sukupuolijakaumaa ja todennäköisyyttä, että jotkut aikuiset eivät koskaan saa lapsia. Pienissä populaatioissa nämä sattumanvaraiset vaihtelut voivat pyyhkiä pois kokonaisia sukulinjoja.
Jos ajatellaan Suomen historiaa ja muistetaan 1700-luvun alun isoviha, 1700-luvun puolivälin pikkuviha, 1860-luvun suuret nälkävuodet, kansalaissota, espanjantauti, Suomen sotavuodet, toistuvat influenssaepidemiat, koronapandemia, ei elämä ole ollut tasaista. Nytkin Euroopassa soditaan ja molemmin puolin uhrien määrä alkaa ylittää miljoonan. Suomalaisista miehistä yhä useampi on lapsettomia. Ehkä laskentamallia tulisi ajatella uudella tavalla?
Matemaattista mallinnusta voidaan tehdä myös toisin. Mallinnettaessa demografisella stokastisuudella huomioiden satunnaiset vaihtelut väestön kasvussa ja muutoksissa, jotka johtuvat yksittäisten tapahtumien ennustamattomuudesta, saadaan toisenlainen tulos. Väestön kasvua voidaan ennustaa tiettyjen trendien perusteella, mutta yksittäisten henkilöiden toimintatapa ei ole ennustettavissa. Voidaan tehdä ennusteita siitä, miten tämä väestörakenteen vaihtelu vaikuttaa populaatioiden selviytymiseen useiden sukupolvien ajan.
Mallinnuksessa voidaan havaita, että syntymien lukumäärän satunnaisten vaihteluiden vuoksi tarvitaan vähintään 2,7 lapsen hedelmällisyysaste naista kohden, jotta lopulta sukupuutto vältettäisiin luotettavasti – erityisesti pienissä populaatioissa. Naisiin painottunut syntyvyyssuhde, jossa naisia syntyy enemmän kuin miehiä, vähentää sukupuuttoriskiä ja auttaa ajan myötä useampia sukulinjoja selviytymään. Suomessa syntyy kuitenkin enemmän poikia kuin tyttöjä, tyypillisesti noin 105–106 poikaa 100 tyttöä kohden. Kiinassa on 113,5 miestä sataa naista kohden eli tilanne on hyvin vaarallinen väestökehityksen kannalta.
Korkeammat hedelmällisyysluvut ovat välttämättömiä puskuroimaan luontaisia epävarmuustekijöitä ja varmistamaan populaation selviytyminen ajan myötä. Syntyvyyslukujen satunnaisten vaihteluiden vuoksi vähintään 2,7 lapsen hedelmällisyysluku naista kohden tarvitaan luotettavasti lopullisen sukupuuton välttämiseksi erityisesti pienissä populaatioissa, joihin Suomi on ajautumassa nykyisellä syntyvyydellä. Mallinnus viittaa siihen, että vaikka sukupuutto ei olekaan välitön suurissa kehittyneissä populaatioissa, useimmat sukulinjat lopulta hiipuvat.
Meillä on hyvä syy kyseenalaistaa tavanomaisen 2,1 hedelmällisyyden riittävyys yleisenä indeksinä kutistuvan populaation kestävyydelle. Jokaisen maan tavoitteen tulisi riippua sen omasta syntyvyys- ja kuolleisuussuhteesta arvioitaessa hedelmällisyysluvun riittävyyttä. Vinoutuneet sukupuolisuhteet, niin numeeriset kuin sosiaaliset, johtavat helposti tilanteeseen, joka jättää jotkut aikuiset ilman kumppaneita ja lapsettomiksi. Lisääntymisikäisten yksilöiden kuolleisuus vaikuttaa siihen, kuinka moni yksilö selviää lisääntymään. On katastrofaalista, että Euroopan kaksi väestökehityksen suhteen ongelmallista maata sotii. Ukrainaa (hedelmällisyysluku 0,99) on kritisoitu siitä, että maa lähettää sotaan vanhoja miehiä eikä nuorukaisia. Tämä on maan tulevaisuuden kannalta ainoa järkevä ratkaisu. Venäjän tilastokeskus on varoittanut, että maan väkiluku saattaa romahtaa jopa yli kymmenellä prosentilla seuraavien kahden vuosikymmenen aikana (hedelmällisyysluku 1,46). Ratkaisu ei voi olla hyvän mustan mullan viljelysmaan valloittaminen. Toisaalta vähemmistökansojen nuorten miesten lähettäminen sotaan voi olla osa maan väestöpolitiikkaa.
Luontokato
Luontokatoon ei ole olemassa yhtä isoa ratkaisua, vaan toimenpiteitä pitäisi tehdä monella tasolla. Voi näyttää siltä, että joku ekosysteemi tai alue pärjää melko hyvin, mutta yhtäkkiä muutaman sukupolven tai kymmenen päästä tilanne on muuttunut täysin toiseksi. Suomen nykyisellä hedelmällisyysluvulla tämä tarkoittaa, että suomalaisten määrä tippuu reippaasti alle miljoonan kolmen sukupolven kuluttua. Etelä-Korean nykyisillä syntyvyysluvuilla kolmannen polven kuluttua suomalaisia olisi vain 250 000.
Tietoisuuden lisääntyminen on yksi tärkeä askel luontokadon, luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien ymmärtämisessä. On ihmeellistä, että vielä puhutaan mediassa väestöpommista ja maapallon tuhoutumisesta ylikansoittumiseen. Kun yksilöiden määrä vähenee, voi näyttää, ettei sukupuuttoa ole tapahtunut vielä kovin paljon, mutta se on harhaa, koska muutos etenee radikaalia vauhtia, jos mikään ei muutu.
Vaikka mekanismit ovat erilaisia, maailmanlaajuinen ihmisen hedelmällisyyslukujen lasku ja kiihtyvä luonnon monimuotoisuuden väheneminen ovat syvästi kietoutuneet toisiinsa. Molemmat ovat oireita modernin ajan mukanaan tuomista syvällisistä muutoksista. Sosioekonominen kehitys ja elintason nousu johtavat samanaikaisina pienempiin perheisiin ja lisääntyneeseen resurssien kulutukseen. Ympäristön pilaantuminen, samat saasteet ja elinympäristöjen tuhoutuminen, jotka uhkaavat villieläimiä, voivat vaikuttaa myös ihmisten terveyteen ja lisääntymiskykyyn.
Näiden yhteisten tekijöiden tunnistaminen on ratkaisevan tärkeää integroitujen ratkaisujen kehittämisen kannalta. Luonnon monimuotoisuuden vähenemisen torjunta edellyttää paitsi suojelutoimia myös perustavanlaatuisia muutoksia ihmisen kulutus- ja kehitysmalleissa. Samoin hedelmällisyyslukujen laskun taustalla olevien tekijöiden ymmärtäminen edellyttää paitsi yksilöllisten valintojen myös laajempien ympäristöllisten ja yhteiskunnallisten kontekstien huomioon ottamista. Viime kädessä sekä ihmispopulaatioiden että maailmanlaajuisen luonnon monimuotoisuuden kestävä tulevaisuus riippuu harmonisemman ja vastuullisemman suhteen edistämisestä planeetan rajallisiin resursseihin ja monimutkaisiin elämää ylläpitäviin järjestelmiin.
Merkittäviä yhteisiä tekijöitä ovat sosioekonomiset ja kulttuuriset muutokset, jotka ohjaavat molempia ilmiöitä. Ihmisen hedelmällisyyden laskua selitetään laajalti sellaisilla tekijöillä kuin naisten lisääntynyt pääsy koulutukseen ja taloudelliset mahdollisuudet, kaupungistuminen, viivästyneet avioliitot ja lasten saaminen, ehkäisyn laaja saatavuus sekä muuttuvat yhteiskunnalliset normit perhekoon ja lastenhoidon kustannuksiin liittyen. Kulutustottumuksilla ovat suurimmat ekologiset jalanjäljet vauraimmissa maissa, joissa hedelmällisyysluvut ovat usein alhaisimpia.
Ihmiskunnan lisääntyvä kaupungistuminen tarkoittaa kasvavaa irtautumista luonnonympäristöistä. Ihmisten muuttaessa kaupunkeihin suora vuorovaikutus luonnon kanssa usein vähenee. Tämä irtautuminen voi johtaa luonnon monimuotoisuuden ja sen tarjoamien ekosysteemipalveluiden arvostuksen pienenemiseen suurelle osalle maailman väestöstä. Samanaikaisesti keskittyminen yksilön autonomiaan, urakehitykseen ja aineelliseen hyvinvointiin nykyaikaisissa, kaupungistuneissa yhteiskunnissa voi vaikuttaa perhekokoa koskeviin päätöksiin. Näiden yhteyksien ymmärtäminen tarjoaa kokonaisvaltaisemman näkökulman sekä ihmisyhteiskuntien että planeetan ekosysteemien kohtaamiin haasteisiin.
Mitä on tehtävissä?
Hedelmällisyysluvun laskettua alle 2,1 ei mikään maa ole onnistunut nostamaan tasoa enää ylemmäksi, vaan yleensä luku on jatkanut kiihtyvää laskua. Pohjoismaat ovat perinteisesti tehneet perheitä tukevaa sosiaalipolitiikkaa. Suomen äitiyspakkaus on tästä esimerkki. Kun se otettiin käyttöön vuonna 1938, sen arvo vastasi noin kolmasosaa teollisuustyöntekijän kuukauden keskipalkasta. Nyt arvosta on jäljellä murto-osa eli 170 euroa. Ehkä se kuvaa lapsiystävällisyyttä ja harjoitettua perhepolitiikkaa.
Viime vuosina Viro, Unkari ja Saksa ovat panostaneet voimakkaasti perhepolitiikkaan. Neljän tai useamman lapsen äidit ovat vapautettu tuloverosta Unkarissa ja perhe saa lainojaan anteeksi. Perhe-etuuksiin Unkari käyttää yli kolme prosenttia vuotuisesta kansantuotteesta. Esimerkiksi Viro ja Saksa seuraavat perässä tavoiteltaessa syntyvyyden lisäämistä. Näillä perhepoliittisilla toimilla on pystytty lisäämään syntyvyyttä vain hivenen eikä vaikutus ole ollut pitkäaikainen.
Suomessa lokakuussa 2024 selvityshenkilön julkaisemassa raportissa esitettiin 20 toimenpidettä syntyvyyden laskun pysäyttämiseksi. Keväällä 2025 valtioneuvoston väestöpoliittisen ohjelman valmistelutyöryhmä esitti peräti 50 ehdotusta lapsitoiveiden tukemiseksi ja syntyvyyden kohentamiseksi. Kaikki toimenpide-ehdotukset olivat hyviä ja ne pitäisi systemaattisesti toteuttaa välittömästi. Syntyvyyden lisääntymiseen niiden vaikutus kuitenkin muiden maiden kokemusten pohjalta olisi hedelmällisyysluvun nousu ehkä noin 0,2 yksiköllä.
Selvityshenkilön ja työryhmän ehdotuksista puuttuivat radikaalit ja mullistavat ehdotukset. Mitään perinteisestä poikkeavaa niissä ei ollut. Ehkä suurin ongelma oli molemmissa raporteissa se, että miehistä niissä ei puhuttu. Raportit oli kirjoitettu naisnäkökulmalla ja käsiteltiin laajasti ratkaisuna muun muassa keinohedelmöityshoitoja. Miehillä ei kummassakaan raportissa tuntunut olevan asemaa perhepolitiikassa.
Lääketieteellisen kirjallisuuden mukaan miehen siittiöiden määrä näyttää laskeneen yli 50 % maailmanlaajuisesti viimeisten 50 vuoden aikana. Tutkijat ovat todenneet, että siittiöiden määrä laski hieman yli yhden prosentin vuodessa vuosien 1973 ja 2018 välillä ja maailmanlaajuisesti siittiöiden määrä oli laskenut 52 % vuoteen 2018 mennessä. Nyt näyttää, että lasku on kiihtynyt ja noussut 2,64 prosenttiin vuodessa vuoden 2020 jälkeen. Laskun syyt ovat tuntemattomat. Yleisin veikkaus on, että taustalla ovat ympäristötekijät ja hormonieritykseen vaikuttavat aineet, joille lapset altistuvat sikiövaiheessa.
Ehkä miesten kohdalla ollaan samassa tilanteessa kuin Suomen merikotkien kohdalla 1970-luvulla. Vuonna 1975 kuoriutui vain neljä poikasta. Silloin alettiin talvisin kärrätä sianruhoja merikotkien ruoaksi, jotta kotkat eivät saisi kalasta liikaa ympäristömyrkkyjä. Merikotkan tarina osoittaa, miten toivottomiltakin näyttävien tilanteiden edessä monesti juuri hullunkurisimmat ideat saattavat olla käänteentekeviä. Vuonna 2024 pesi Suomessa jo noin 500 merikotkaparia ja pesässä oli 1–3 poikasta. Merikotka kertoo meille tärkeää tietoa luonnon tilasta, sillä ravintoketjun huipulla se reagoi ensimmäisten joukossa koko ekosysteemiä koskeviin muutoksiin.
Onko aika tehdä jotain?
Miten helppo onkaan astua kuilun partaalta pimeyteen. Nyt me liikumme muutoksen sisällä. Onko edessä pitkä, pitkä yö, jossa autius pidättää vain henkeään. Emme tiedä edes muutoksen suuntaa, kun kaikki peittyy alakuloon. Sattumukset poimuttuvat niin, että menneet tapahtumat ja tulevien tapahtumien mahdollisuudet avautuvat sattumanvaraisesti nykyisyydestä käsin. Voimme katsoa kaikkea ympärillämme ihmetellen ja levottomina. Tietämättä, mikä meitä odottaa. Ehkä asioiden tarkoitus onkin siinä, että mitä pidemmälle aika kuluu, sitä nopeammin se virtaa ja sitä merkityksettömämmältä se tuntuu. Aika tulee, menee ja muuttaa kaiken. Onko tämä kaikki vain valmistautumista johonkin toiseen suurempaan elämään?
Voimme mennä asioiden edelle, mutta muutokset menevät meitä paljon edemmäksi. Olemmeko valmiit hyväksymään tulevaisuuden siten, kuin trendit näyttävät, tietokoneen laskennan nollat ja ykköset kertovat? Laskennat ja mallinnukset virtaavat bittien kohinana. Karkaako aika käsistämme? Olemmeko valmiit muutokseen, vain annammeko luonnon ja elämän lakien vapaasti temmeltää?
Timo Keistinen, lääkintöneuvos emeritus