Saapui kesä, syksykin,
ruska hehkuu lailla saunan uunin liekin.
Keltalehti leijui maahan takana ikkunan.
Saunan lämpöön tyynesti astun.
Lauteilla lämmössä olen vain yksin.
Mieli on autio.
Odotan, katselen, kuuntelen.
Uuni hehkun valot, varjot, tanssivat pinnoilla seinien.
Valon säteet elävät ilman tarkoitusta.
Erisuuntaiset äänien aallot muodostavat hiljaisuuden.
Palavan puun rasahdukset täyttävät tilaa
ja katoavat taas.
Mietteiden kirjo
Liekkien varjot kiitävät muuttaen muotoaan.
Ajatukset ottavat ensimmäisiä askelia,
saunan tummassa hämyssä.
Mielikuvilla ei ole alkua, ei keskikohtaa, ei loppua.
Varjot eivät vastaa mielessä rakentuvia ajatuksia.
Mietin hiljaa syveneviä tunteita,
tuntematonta sykkivää äänivaloulottuvuutta,
sen mittakaavattomuutta.
Ajatukset elävät neliulottovuudessa,
niin tilassa kuin ajassa.
Kuulen hiljaisuuden,
nostan pääni.
Tapahtumat, jotka koin, ovat tallella muistissa.
Muistan tiedon miltei jokaisen.
Mielen kuvan sekunnin sadasosan,
kaiverrettuna ikuisuuteen.
Hetken ennen sen paikoilleen pysähdystä,
ennen kaiken peruuttamatonta muutosta, katoamista.
Katson kiukaan uunin liekin hohtoon.
Näen mielessäni kirjat, täynnä tietoa,
osaamista laajaa.
Tapaukset koetut, elämä eletty.
Tehdyt valinnat kääntymään saaneet aikanaan oikealle
tai sitten vasemmalle
tai sitten vain istumaan maahan tomuisalle tielle,
suostumatta enää hievahtamaan mihinkään.
Vastakohdat läpäisevät toisensa ja katoavat taas.
Ajatus kiitää kuin tavoittelematon haukka syöksyssä.
Oivallus lentää ohi kaiken,
mitä vain maan päällä on.
Väistäen antavat tietä menneet mietteet uusille.
Hiljaisuus puuroutuu.
Uunin liekin valo johdattaa ajatukseni takaisin asioiden alkuun,
tai toisinpäin takaisin ajatusten loppuun.
Mietteet laajenevat ja katoavat taas jonnekin.
Ajatus voi mennä, minne sydän kutsuu.
Elämä on tarjonnut rajattomat mahdollisuudet,
keinot muuttaa aina suuntaa kohti uutta.
Taustapeiliin turha katsella on.
Mitä teen, siihen pystyy jokainen.
Saippua vaahtoaa
Sitten on aika vettä järjestää.
Lauteilta alas kavuta.
Säästynyttä vettä sadevesitynnyristä varata.
Ei tulikuumaa eikä kädenlämpöistä,
vaan saippuasta vaahtoavaa.
Vyörynä velloo saippuan vaahto.
Veden alla aalto uusi.
En minä uppoa, vaikka minä kastun.
Ei ole vaaraa jäihin hukkua
tai janoon riutua.
Mitään ei voi tehdä suotta.
Puhdasta tulee alla ryöpyn.
Saunan lämpö ei kumarra mahtia veden.
Pimenevä ilta
Löylyjen jälkeen saunan kuistilla istun yksin.
Katselen tähden lentoa,
harmaiden pilvien tuttuja harjanteita.
Kaukaisuudessa loistava valkea kuu.
Tuuli havisee rannan koivujen lehdissä.
Tiirat huutavat taivaalla.
Meri on uskottuni.
Se kuuntelee ajatuksiani. Se kyselee.
Se ymmärtää mietteeni.
Se tietää, että toisin ei voisi olla.
Kysyn mereltä.
Olenko tanssinut viimeisen tanssini,
takana sadetta, tuulta ja lunta.
Meri tietää enemmän, kuin kukaan muu.
Ystävyytemme on epäsuhtainen, mutta ainutkertainen.
Avoin meri on vapauden ja kaipuun symboli.
Tunnen, että olen melkein perillä siellä.
Vierelläni on sama kysymys,
miksi olen täällä.
Kaipuu syöksyy ylitseni.
Voida elää menneet vuodet uudelleen,
jokainen päivä ja jokainen tunti.
Hiljaisuus kutsuu minua, kuin olisin eksyksissä.
Ilma seisoo paikallaan kuin hunaja.
Kaikki on kuten aina, ja sittenkin
on kuin kulkisin eri ulottuvuudessa,
kuin ilma itse olisi havahtunut hereille.
Viimeinen tanssi
Ajatus vie minua toiseen elämään,
sillä tämä hiipuu pois.
Ajatukset kiertävät kehää ja
näykkivät omaa häntäänsä kuin leikkivä koira.
Kaikkialla on tuttuja elementtejä,
niin suuria kuin pieniä.
Tietoisuus on joutunut outoon kiertoon,
jossa ei ole kysymys nykyisyydestä,
ainoastaan uuden löytämisestä.
Ihmettelen omaa kohtaloa vierasta.
Tottua siihen, ettei voi tottua.
Päästä irti maailmasta,
sallia kotiin palata.
Seisoa vakaalla maaperällä.
Nyt tahdon hiljaa kiittää,
vaikka huomenna tulisi loppu.
Maa on täynnä hyvyyttä.
Toivon vielä uutta päivää lähdön keskelle.
Uskomaan ilman takuuta.
Lähtemään uuteen päivään,
vaikka ei tietäisi minne.
Muistot, jotka koin, ovat tallella.
Lähden matkaan ajatuksen.
Lähden ihan, minne vain.
Pyyhin menneen pois kuin unen.
Sydämeni on levollinen,
mieleni tyyni.
En minä uppoa, vaikka minä katoan.
Vielä jatkuu löytöretki.
Olkoon vierelläni siipi enkelin.
Se opettakoon minut kulkemaan elämän tiet.
Minut kotiin johdattakoon.
Saunan lämpö ajatukset kantakoon,
syvän rauhan antakoon.
Ei ole vaaraa jäihin hukkua, janoon riutua.
En minä uppoa, vaikka minä kastun.
