Suomessa on maailman eniten lapsettomaksi jääneitä miehiä. Syy lapsettomuuteen on sopivan kumppanin puuttuminen. Väestö vanhenee, lapsia syntyy vähän ja ikääntyneet muuttavat kirkkomaalle. Kävelläänkö vain samoja katuja ja vanhennutaan samoissa kortteleissa. Annetaan hiusten harmaantua ja harveta. Käännytään katsomaan minne tahansa ja nähdään pelkkiä muistojen raunioita menneestä elämästä. Paikkoja, missä olemme tuhlanneet ja hukanneet monia vuosia ilman, että voimme kertoa sen. Parempi on poika, vaikka syntyisi päivänä, kun isä on jo manalle mennyt, ei muistomerkkiä monta näy tiellä, jota suku ei suvulle luonut.
Valmistautuminen
Kävelen Tukholmassa alkukesästä 1970- ja 1980- lukujen taitteessa. Olen muutaman viikon kesälomalla. Pitkää päivää ilman taukoja olen tehnyt työtä apulaislääkärinä Uumajan yliopistosairaalassa. Kaikki mahdollisuudet olen käyttänyt viikonloppujen ja yöpäivystysten saamiseksi. Hullu suomalainen ”Gastarbeiter” saa, mitä haluaa. Ruotsalaisia lääkäreitä yötyö ei kiinnosta. Kukaan ei ole kuullutkaan työaikalainsäädännöstä, ei ainakaan vierastyöläisten osalta. Ylitöiden palkkiosta menee usein 90 prosenttia veroa. Käteen jäävä palkka on silti hyvä suomalaisella mittapuulla. Se on suurempi kuin koskaan aikaisemmin tai myöhemmin työurallani. Menot ovat pienet, kun asuu sairaalan asuntolassa ja vapaa-aikaa ei käytännössä ole. Jotain kuitenkin vielä puuttuu.
Olin kuullut, että Märta Philipson on Ruotsin rikkain nainen ja hän myy Mercedes-Benz –autoja. Ajattelen, että tällainen nainen ymmärtää autoista muutakin kuin moottorin tehot. Minulla on taka-ajatus. En minä autoa tarvitse siirtymiseen nopeasti paikasta A paikkaan B. Muut ajatukset ovat mielessäni. Suunta siis autopalatsiin, jossa marmori ja lasi säihkyvät.
Kävelen sisään liikkeeseen. Kiiltäviä uusia autoja on esillä useampia. Kaksiriviseen tummaan pukuun pukeutunut harmaatukkainen myyjä tulee esittäytymään ja kysyy, mitä olen vailla. Kerron etsiväni uutta autoa. Ruotsin kielen puheenparresta hän heti kuulee, että tulija on Muumilaaksosta eli Suomesta. Kielenkäyttö on myyjälle tuttu Ruotsin television lastenohjelmista, kun muumien seikkailut on dumpattu suomenruotsilla. Myyjän silmät kirkastuvat. Tässä on suomipoika, nyt tulee hyvät kaupat.
Liikkeestä löytyy avoautoja. Totean, että minulla pitää olla varaa ostaa autoon myös kunnon katto. Coupe –mallit näyttävät vähän pieniltä, vaikka Dallas tv-sarjassa texasilaisen Ewingin öljysuvun pojat ajavatkin juuri niillä. Eniten katselen S-sarjan luksusmallia. Näytteillä on 5,6 litran moottorilla varustettu huippumalli. Rahat riittäisivät siihen. Pohjamaalla kuitenkin kiertää samaan aikaan tarina, että poika oli käynyt kotona Ruotsista viikonloppuisin. Naapurin emäntä oli kirjannut vihkoon jokaisen tuloajan ja lähtöajan. Sitten yhtenä viikonloppuna pihaan oli ajanut tulli ja vienyt auton mennessään. Ruotsista kun ei saa käydä usein Koti-Suomessa, sillä verottaja ja tulli käyvät helposti kimppuun. Naapurin emäntä pystyi oikeudessa todistamaan pojan säännölliset vierailut. On siis vaarallista ostaa liian hienoa autoa. Vähän pienemmän voisi kuvailla naapurin emännälle käytetyksi Mersu-taksiksi. Siksi päädyn tyytymään vain kolmen litran moottorilla varustettuun. Myyjä kertoo auton sisältävän kaikki hienoudet. On hopeinen metallimaalaus ja tummennetut lasit. Tehot riittävät hyvin pohjoismaisille teille. Auto olisi valmis saman tien. Ei siis muuta kuin kirjoittamaan sopivaa shekkiä.
Tunnin odottelun jälkeen olen ajamassa moottoritietä pohjoiseen. Liikennettä on paljon. Pian tulevatkin jo näkyviin Uppsalan tuomiokirkon kaksoistornit. Mielessäni välkkyvät Pekka Töpöhännän seikkailut. Uppsalan jälkeen maisema muuttuu vauraasta ruotsalaisesta maaseudusta metsäksi. Jos olisin lähtenyt ajamaan sisämaan kautta pohjoiseen, niin metsää olisi ollut koko matkan. Rantaa pitkin ajaessa vastaan tulee aika ajoin pienempi kaupunki. Pohjois-Ruotsi tyhjennettiin väestöstä jo 1950-luvulla. Tänään se on tapahtumassa kiihtyvällä vauhdilla Suomessa. Ajan auton Uumajan sairaalan takapihalle. Pysäköintimaksu on korkea syrjäisessä hiekkapohjaisessa parkkipaikassa. Lähellä sairaalaa se on vielä korkeampi. Lauttapaikka Suomeen on varattu seuraavaksi aamuksi.
Matka lahden yli menee ongelmitta. Vaasan satamasta otan suunnan kohti Seinäjokea ja Vaasan lääninsairaalaa siellä. Vaasa jäi toiseksi kilpailussa lääninsairaalan paikasta Seinäjoen kanssa ja lääninsairaala avattiin keväällä 1931 Vaasan sijasta Seinäjoella. Sairaalassa iltapäivän vuoro on vaihtumassa. Piha täyttyy kauniista naisista kesävaatteissa. Nyt on oltava tarkkana. Toivottavasti olen riittävästi varustautunut. Iso auto kiiltää uutuuttaan. Minulla on päälläni kaksirivinen, liituraitainen, luonnonvalkoinen kokopuku. Sininen kauluspaita ja siihen leveä muodikas kellertävä kravatti. Muotioppaiden mukaan miehet, jotka käyttävät keltaisia solmioita ovat hyväntuulisia, luovia ja tavoittelevat monipuolisuutta. Toivottavasti se näkyy. Hyvin taiteltu taskuliina viimeistelee rennon tyylin ja asun kokonaisuuden. Puvun vahvat olkatoppaukset mieluusti korostavat miehekkyyttä. Jalassa ovat valkoiset, muodikkaat kengät ja paidan väriin sopivat siniset sukat. Tumma tuuhea tukka on hyvin leikattu. Se on tarkoituksella jätetty pitkäksi ajan hengen mukaisesti. Toivottavasti en nyt näytä liikaa 30-luvun amerikkalaisten elokuvien gangsterilta. Siksi jätän vaalean kesähatun autoon takapenkille. Muuten voisin esittää liikaa näyttelijä Edward G. Robinsonia.
Tapaaminen
Näen pihan kauneimman tytön tulevan ovesta. Hänellä on Vuokon vaalea kesäinen leninki. Vaaleat hiukset loistavat auringossa. Terävät, nopeat askeleet kesäkengissä vievät eteenpäin. Nappaan 12 tummanpunaista ruusua etuistuimelta syliini. Riennän tyttöä vastaan. Hän hymyilee viehkeästi, näyttää vähän yllättyneeltä, kun tarjoan ruusuja. Hän ottaa ne vastaan. Kerron olevani etsimässä häntä. Minulla on auto odottamassa ja voisimme lähteä ajelulle. Hän katsoo arvioiden autoa. Kuljetuspäällikön tyttärenä hän pystyy erottamaan taksi-mersut ja muut autot toisistaan. Hän vilkaisee syrjäsilmällä auton tyyppinumeroita auton perästä ja kommentoi ruotsalaista rekisterikilpeä. Näyttää sitä, että hän uskaltaisi astua autoon.
Avaan hänelle auton oven. Nyt nähdään, kelpaako kyyti. Kilpailu on kovaa ja naiset voitolla. Nainen hengittää ruusujen tuoksua. Tuuli liikkuu hiljaa puiden lomassa. Minä näen, että hän on kaunis ja muistan jotain, jota olin nähnyt unessa. Suudellut valkoisia pilviä. Hän katsoo minua pää kallellaan ja kiipeää autoon. Kierrän kuljettajan paikalle ja ojennan hänelle sinisellä nauhalla suljetun lahjapaketin. Mustasta sametista löytyy kaulakoru. Kiinnitän kultaisen Lapponia korun hänen kaulaansa. Korun timantit loistavat kesän valossa.
Ajamme kohti kotikylääni. Virrat soljuvat siltojen alitse, kukat loistavat teiden varrella, metsät kumartuvat suhisten maahan. Vanhat koulutoverini istuvat maitolaiturilla tutussa paikassa. He keskustelevat lahnan kudusta ja tulevasta heinän niitosta. Pysähdymme kuulemaan kommentit kylän tapahtumista. Pojat katselevat arvioivasti kromin kiiltoa ja auton merkin perässä olevia numeroita. Huomion vie kuitenkin tyttö. Neidon hiuksissa kimaltelee satoja sointuja ja säveliä. Kaulakorun timantit loistavat. Pieni viileys ilmassa tuntuu kiillottavan auringonvalon ja luovan naisen kauneudelle auran. Se on kenttien kenttä. Siinä ovat salaisuudet, jotka järjestävät uudelleen maailman mysteerit.
Kauppasin pyhää kultaa, näpäkästi pukeuduin. Me olemme pari upea, en vain rooliani tiedä vielä. Niin yksikertaista on, kuinka sydämeni lyö. Minä unohdan kaiken, unohdan lapsuuteni ja kotimaani. Tiedän ainoastaan olevani neidon hyväilyjen vanki. On kummallista tuntea, yhtenä ainoana yönä, tällaisena yönä povellani raskas pääsi. Kesäsuudelmassa usvaa leijuu ilmassa enteillen syntyvää lasta. Ja luomisen ihme tapahtuu. Yhdeksän kuukauden kuluttua on vastasyntynyt lapsi sylissäni.
Työuraa rakentamassa
Neito jatkaa akateemisia jatko-opintoja. Lapsen syntymästä huolimatta hän vielä miettii, onko minusta mihinkään. Anoppikandidaatti kyselee, milloin häitä vietettäisiin. Vien anopille lahjaksi ison pullon Chanelin hajuvettä ja appiukkokandidaatille ison pullon parasta konjakkia ja rauhoittelen tilannetta. Heidän tyttärensä on tarkka valinnoissa, mutta eiköhän asia jossain vaiheessa selviä. Jonkin ajan kuluttua perheeseen ilmestyy toinen lapsi ja häätkin saadaan pidettyä.
Nyt on neito kypsynyt osaavaksi ja kouliintuneeksi naiseksi. Oppineisuus näkyy laajana tiedon varastona muistissa. Muisti on täynnä kirjoja, kuvia, nuottilehtiä ja vanhoja arkkiveisuja, kaikkia niitä sanoja ja lauseita, totuuksia ja valheita, jotka ovat mukana luomassa tietoa ja elämää. Ne luovat mahdollisuuden toimia menestyvänä yrittäjänä. Hänen työmatkansa vievät ympäri pohjoista ja itäistä Suomea. Autoon ilmestyy 40.000 kilometriä vuodessa. Tulotaso nousee. Työ vaatii edustavuutta ja näyttöä tarmokkuudesta ja innovatiivisuudesta myös pukeutumisessa. Kahden vuoden välein hän ostaa itselleen uuden sopivan käsilaukun. Sen jälkeen hän täyttää pukukaapin käsilaukkuun sopivilla vaatteilla. Ei tarvitse olla chic, mutta oikeilla vaatteilla voi luoda oman tyylin, näyttää osaamista ja reippautta. Vaateostosten jälkeen on vuorossa uuden auton hankinta. Sen tulee olla oikean värinen ja muotoinen sopien käsilaukkuun. Auto ei saa olla liian pieni eikä suuri. Mercedekset ja takavetoiset BMW:t voi unohtaa. Keskiluokan eurooppalainen tai japanilainen sopii paremmin, kunhan väri sointuu ja eleganssi näkyy.
Molemmat vanhemmat perheessä rakentavat uraa. Oma urani kehittyy hyvin. Väitöskirja on tehty, dosentuuri saatu, ylilääkärin virassa oltu, yliopistossa professuuria ja laitoksen johtajuutta hoidettu. Työtunteja kertyy paljon, mutta sitä mukaa, kun ura etenee vaativimpiin tehtäviin, palkka pienenee. Apulaislääkärinä saavutettu palkkataso jää kauas menneisyyteen. Vaimon tulot ovat minun tulojani suuremmat. Minusta ei ole enää perheen elintason ylläpitäjäksi.
Perhe-elämää
Työtunteja ei kumpikaan laske. Ensin oli ehkä ollut ajatus, että työelämä ei saa haitata perhe-elämää. Sen jälkeen huomasimme, että ajatushan on se, että perhe-elämä ei saa haitata työelämää. Sitten mielessä heräsi kysymys, että mitä ihmeen perhe-elämää.
Lapset pääsevät aamuisin tarhaan ensimmäisten joukossa. Myöhään iltapäivällä noudan heidät viimeisenä. Lapset odottavat tarhan aidalla illan pimennyttyä. Päiväkoti on jo pimeänä ja henkilökunnasta viimeinen luovuttaa lapset, vilkaisee syyttävästi kelloaan ja puistaa päätään. Huokaisen helpotuksesta, sosiaalihuolto ei ollut ehtinyt käydä hakemassa lapsia. Sitten vauhdilla kotiin, sillä lapset ovat nälkäisiä. HK Sininen Lenkki halkaistuna juustopala välissä mikroon ja vedenkeittimestä kuumaa vettä Mummon muusi- perunajauheeseen ja ilta-ateria lapsille on valmis viidessä minuutissa. Kuten presidentti Ronald Reagan on opettanut, ketsuppi korvaa hyvin vihannekset.
Lastenhoito helpottuu heidän ehdittyään kouluikään. Ekaluokkalaiselle Nokian kännykkä reppuun ja avain kaulaan. Jääkaapista ehkä löytyy ruokaa kotiin tullessa. Kotikasvatuksesta huolehtii nopea netti ja kontakteista puhelin. Ruutuaikaa ei ole rajoitettu, joten molemmista lapsista tulee koodaajia omien yritysten johtoon. Koodata voi myös juoksumatolla. Jalat voivat juosta vapaasti, kun ajatukset rakentavat GitHub Copilot-tekoälyn kanssa konekieltä. Kaksi lasta tällaiseen perheeseen on ehkä hyvä luku.
Syntymän mysteeri
Ajatukset vaeltavat oikukkaasti, kuten tapaavat tehdä juuri ennen nukahtamista. Miltä tuntuu kesäaamuna lastenhuoneeseen katsellessa, kun kaikki pienet – linnut, pilvet, kukat, siemenet, oravat ja päästäisetkin – ovat kuin oman lapsen käynti pehmein askelin nurmikolla. Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni niin upean naisen ja perheen. Sitä olen kysynyt itseltäni kolme kertaa päivässä, mutta en ole vieläkään keksinyt vastausta, en lähimainkaan. Paitsi ehkä sokea armo painoi enemmän kuin hyveiden palkka, valkoinen liituraitapuku keltaisella solmiolla ja kiiltävä auto. Ajatukset tulevat ja menevät kuin merkityksettömät sadekuurot. Tunne ei ole valaistuminen, äkillinen selkeytys, vaan pikemminkin aavemaisuus, väreet iholla.
Timo Keistinen, lääkintöneuvos emeritus