Hyvin toimiva päivystys on keskeisin osa yhteiskunnan tarjoamaa terveydenhuollon palvelua. Samalla päivystys on kaikkein vaativimpia työpaikkoja. Päivystyksissä hoidetaan nopeasti vaihtuvissa tilanteissa vakavasti sairastuneita ja vammautuneita potilaita ja samaan aikaan suuria määriä lievemmin oirein tulleita. Potilasturvallisuuden on toimittava ympärivuorokautisesti ja henkilökunnan on oltava virkeä myös suden tuntien aikana kello neljän ja viiden välillä aamuyöstä. Usein vaativimmat tapaukset tulevat tällöin. Kiireelliselle hoidolle on luonteenomaista, että sitä ei voida siirtää ilman oireiden pahenemista tai vamman vaikeutumista. Hoitopäätöksiä joudutaan tekemään nopeasti eikä kaikkia tarvittavia tutkimuksia ole mahdollista saada. Päätöksissä korostuu henkilöstön osaaminen ja kokemus. Usein tarvitaan myös kykyä toimia tunteen ja vaiston ohjaamana potilaan parhaaksi.
Päivystyksen poikkeuksellisen pahoista ruuhkista on raportoitu ympäri Suomea. Odotusaikojen ennen jatkohoitoon pääsemistä on kerrottu venyvän usein yli vuorokauden mittaisiksi. Tilannetta päivystyksissä on kuvailtu ajoittain kaoottiseksi ja on jopa ehdotettu telttasairaalan perustamista päivystyspoliklinikan eteen. Tilanne on ollut haastavin suurissa kaupungeissa kuten Helsingissä. Kiireellinen hoito on pystytty aina antamaan, mutta potilaiden siirtäminen jatkohoitoon ei ole onnistunut. On tärkeää etsiä keinoja ongelmien ratkaisemiseen.
Päivystys on ovi hoitoon
Päivystyspoliklinikka on sairaalan toiminnan ydin. Tutkimusmenetelmien parantumisen ja avohoitopainotteisuuden lisääntymisen takia sairaalan vuodeosastohoidossa on päivystyksenä tulleiden potilaiden lisäksi lähinnä vain vaativimpiin suunniteltuihin leikkauksiin saapuneita potilaita. Konservatiivisilla erikoisaloilla päivystyspotilaat muodostavat yli 70 prosenttia sairaalassa hoidettavista potilaista.
Vaatimus henkilökunnan laajasta osaamisesta korostuu. Yhteispäivystykseen tulee potilaita vauvoista vanhuksiin. Tautikirjo ja sairauksien vakavuustaso vaihtelevat. Kahta samanlaista potilasta ei nähdä ja potilaan kunto voi myös nopeasti romahtaa. Päivystyksen eturintamasta vastaavat usein nuoret lääkärit. Kokeneet lääkärit ovat nähneet ja oppineet työurallaan jo niin paljon, että he ymmärtävät oman osaamisensa vajavaisuuden eivätkä siksi helposti lähde etupäivystäjiksi. Heitä tarvitaan vastaamaan sairaalan erikoisalojen kokonaisuuden toiminnasta myös päiväsaikaan. Muutamia vuosia sitten perustetulla akuuttilääketieteen erikoisalalla tavoitellaan päivystysten laadun ja toimivuuden parantamista.
Näkymää päivystykseen
Päivystän keskussairaalan sisätautien etupäivystystä yhteispäivystyksessä. Vanhempi nainen tulee sadan kilometrin päästä poikansa saattamana hengenahdistuksen ja huonontuneen yleistilan takia. Nainen on sairastanut influenssan pari viikkoa aikaisemmin eikä ole kunnolla toipunut sen jälkeen. Sydänfilmissä ei näy merkkejä sydänveritulpasta. Myöskään verikokeet eivät viittaa siihen. Sydämen vajaatoimintaan sopii sen sijaan hengenahdistus ja rohinat keuhkoissa sekä jalkojen turvotus. Diagnoosin varmistamiseksi pyydän vielä keuhkokuvan, jossa sydän on kookas sekä keuhkojen verisuonitus korostunut. Kiireisessä päivystyksessä aikaa tutkimuksiin on kulunut jo useita tunteja, mutta ennen tarkkaa diagnoosia annettu lääkitys on auttanut vointiin. Poika hermoilee. Meneekö tässä vielä pitkään? Hänen pitäisi vielä ehtiä omaan työhönsä. Hänen työpaikallaan on kiireitä eikä hän oikein voisi olla sieltä pois.
Totean, että vanhan äidin pitäisi nyt jäädä sairaalaan. Paikan järjestäminen osastolta ottaa oman aikansa. Poika haluaa varmistaa, että äiti pääsee osastolle ja jää odottamaan. Kiinnitän huomiota miehen kalpeuteen ja hikeen otsalla. Kysyn, miten hän itse voi. Hän sanoo vähättelevästi, että muutamana päivänä rinnassa on ollut painontunnetta. Työssä on ollut liikaa stressiä ja nyt äitikin sairastelee.
Jotenkin minusta tuntuu, että kaikki ei ole kunnossa. Utelen vähän enemmän miehen voinnista sekä työstä ja ehdotan, että voisimme ottaa sydänfilmin myös häneltä, kun kerran hän on paikan päällä sairaalan ensiavussa. Hän ensin vähän vastustelee, mutta on sitten helpottunut, kun filmin ottoa tarjotaan. Sydänfilmissä ei näy erikoista ja EKG-laitteen tekoäly sanoo sydänfilmiä normaaliksi. Ehdotan, että otetaan saman tien vähän verikokeita. Äidin paikan järjestelyssä osastolle menee vielä aikaa. Laborantti tulee ottamaan kokeet ja mies jää istumaan äidin sängyn viereen. Ehdin katsoa pari muuta potilasta ja aikaa kuluu taas toista tuntia. Koetulokset laboratoriosta näyttävät kaiken olevan kunnossa. Mies ei kuitenkaan näytä voivan oikein hyvin. Kasvot ovat liian harmaat ja otsalla on hikipisaroita. Mitään hän ei kuitenkaan valita.
Mietin, mitä tässä oikein voisi tehdä. Jotain on tapahtumassa, mutta mitä? Keski-ikäisen 50-vuotiaan miehen ei pitäisi näyttää kalpealta ja hikoilla. Ei päivystyspolilla niin lämmintä ole talvella, ennemminkin ilman on kuiva ja viileä. Kerron, että kaikki kokeet näyttävät hyviltä, mutta en oikein ole tyytyväinen hänen vointiinsa. Kotiin on pitkä matka eikä hän enää työhön ehdi, illan pimeys on laskeutumassa ja luntakin sataa. Mitä mieltä hän olisi, jos hän jäisi seurantaan yön yli päivystyksen tarkkailuosastolle? Otettaisiin kokeet uudelleen aamulla. Hän alkaa nyt olla itsekin vähän huolissaan ja myöntyy ehdotukseen. Järjestelen paperit kuntoon ja hän siirtyy päivystysosastolle seurattavaksi. Vanha äiti pääsee toiselle osastolle.
Yöllä mies alkaa kertoa lisääntyvästä kivusta. Kipu siirtyy vatsan alueelle ja selkään. Osastolta soitetaan katsomaan. Mitään uutta ei kuuntelemalla ja kokeilemalla löydy. Pyydän päivystävän kirurgin myös paikalle. Hän ehdottaa vatsan tietokonekuvausta. Röntgenlääkäri siis hereille ja tekemään kuvaus. Katselemme kolmen lääkärin voimin kuvia. Alaruumiiseen verta vievä valtasuoni eli laskeva aortta näyttää laajentuneen. Se on repeämässä. Selitys epämääräisiin oireisiin siis löytyy. Nyt on kiire. Kuvat lähtevät digitaalisesti yliopistosairaalaan ja puhelimessa yliopistosairaalan verisuonikirurgi toteaa, että tuollainen löydös on heti leikattava. Yhdessä nukutuslääkärin kanssa valmistelemme siirtoa ja laskemme lääkkeillä potilaan verenpainetta, jotta verisuoni ei matkalla repeäisi korkean paineen takia. Alle tunnissa kuvauksesta potilas on ambulanssissa matkalla yliopistosairaalaan.
Viikon kuluttua tapaan potilaan kotisairaalan osastolla. Hänet leikattiin samana yönä yliopistosairaalassa. Vointi on nyt hyvä ja verta alaruumiiseen kuljettaa keinomateriaalista valmistettu muoviputki. Vanha äiti on myös toipunut hyvin ja valmis lähtemään kotiin. Mies on vielä pari päivää keskussairaalassa seurannassa ennen kotiin lähtöä. Verenpainelääkkeet ja verta ohentava lääkitys auttavat nyt pitämään verisuonia auki. Tapaus päättyy onnellisesti ja hän voi toivuttuaan palata työhönsä.
Osaamista ja kokemusta tarvitaan
Olen hoitanut yli 40 vuotta pitkän urani aikana kymmeniätuhansia potilaita. Tämä oli ensimmäinen ja ainoa kerta, kun totesin kiireisen päävaltimon alkavan repeämän. Lääkärikirjoista siitä on tullut monesti luettua ja oireet on kerrottu jo opiskeluaikana. Oireet ovat usein epämääräiset ja revennyt valtasuoni harvinainen. Mitä olisi tapahtunut, jos en olisi ottanut potilasta seurattavaksi. Päävaltimo olisi luultavasti revennyt lopullisesti kotona ja potilas kuollut saman tien. Potilaan saattajan nappaaminen hoitoon on epätavallista, mutta ei täysin poikkeuksellista. Tässä tapauksessa ei ollut taustalla oma osaamiseni ja lääketieteellinen tietoni samalla tavalla kuin autistisen ja savant-lahjakkaan nuoren kirurgin toiminta Netflix-sarjassa ”The Good Doctor”. Kyseessä oli enemmänkin onni ja epämääräinen tuntemus siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Lääkärin taitoihin pitääkin kuulua jonkinlainen vaisto ja intuitio siitä, milloin pitää toimia. Tällainen aavistuksen omaaminen kuuluu kaikille päivystyksen ammattiryhmille. Intuition avulla voi ymmärtää joskus potilaan tarpeita paremmin kuin rationaalisella ajattelulla.
Päivystyksen haasteellisimpia potilaita ovat pienet lapset, jotka eivät pysty kertomaan oireistaan. Myös kotona pärjäämättömien vanhusten vaivat ovat arvaamattomia. Iäkkäät ovat suurin ryhmä päivystyksessä ja heillä on usein monia pitkäaikaisia sairauksia ja runsas lääkitys. Joku on sekoittanut herkän voinnin tasapainon ja muiden palveluiden puutteessa he tulevat yhteispäivystykseen. Ei ole ollut poikkeuksellista, että vanhus tulee keskussairaalan päivystykseen lähetteellä perjantai-iltana. Lähetteessä lukee vanhuksen jääkaapin olevan tyhjä ja viikonloppu on edessä. Vanhus ei ole jaksanut käydä kaupassa. Nyt suositellaan keskussairaalaan, kun muut palvelut puuttuvat. Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio on keskeisimpiä tavoitteita sote-uudistuksessa. Tänään hyvinvointialueilla on juridinen mahdollisuus ja velvollisuus toteuttaa palveluiden yhteensovittaminen kaikkina viikonpäivinä ja vuorokauden aikoina.
Päivystyksen lainsäädäntö
Vuonna 2010 annettua terveydenhuoltolakia ja sen pohjalta annettua päivystysasetusta on syytetty päivystysten ruuhkautumisesta, koska päivystyspisteitä on keskitetty. Säädöksillä pyrittiin parantamaan erikoissairaanhoidon päivystysten kattavuutta tarkoin määräyksin. Säädökset edellyttivät Suomessa 12 sairaalan ja myöhemmin 13 sairaalan tarjoavan mahdollisuuden esimerkiksi sepelvaltimoiden pallolaajennukseen ympäri vuorokauden sydäninfarktipotilaille. Ennen uusien säädösten voimaantuloa tätä keskeistä hoitomuotoa tarjosivat vain yliopistosairaalat ja muutama suurempi keskussairaala päivystyksellisesti. Myös neurologian päivystys oli ennen keskittynyt pääosin vain yliopistosairaaloihin. Säädösten jälkeen sen oli oltava 13 sairaalassa tasaisesti ympäri maata. Muille kuin 13 keskussairaalalle annettiin mahdollisuus aina itse päättää päivystyksen laajuudesta. Säädöksin koottiin erikoissairaanhoidon osaamista nykyisten hyvinvointialueiden keskussairaaloihin samalla, kun pienten aluesairaaloiden oli tarkoitus pääsääntöisesti tarjota akuuttilääketieteen ja perusterveydenhuollon päivystystä.
Säädökset edellyttävät 13 sairaalan tarjoavan päivystystä 12 lääketieteen erikoisalalta ympärivuorokautisesti. Muut keskussairaalat järjestävät päivystyksen tavallisesti 8 -10 erikoisalalla. Lisäksi Suomessa on useita perusterveydenhuollon/akuuttilääketieteen ympärivuorokautista päivystystä antavaa pistettä lähinnä aluesairaaloissa. Lääkäriliitto on katsonut, että yhden ympärivuorokautisen erikoisalan työpaikkapäivystysvakanssin hoitaminen edellyttää vähintään 15 kyseisen erikoisalan lääkärin virkaa. Lääkäriliiton selvityksen mukaan vuonna 2019 Suomessa oli 617 ympärivuorokautisesti toimivaa päivystysvakanssia, joita hoiti noin 7.000 päivystävää lääkäriä.
Lakiin kirjattiin päiväaikaisen toiminnan osalta säädös siitä, että kiireellisen hoidon antamista varten kunnan on järjestettävä vastaanottotoiminta siten, että potilas saa arkipäivisin ilmoitettuna aikana välittömästi terveydenhuollon ammattihenkilön arvion ja hoidon kiireellisissä tapauksissa lähellä asuinpaikkaansa. Laki totesi myös, että kunnan on järjestettävä terveydenhuollon ilta-ajan ja viikonlopun päiväaikainen perusterveydenhuollon kiireellinen vastaanottotoiminta silloin, kun palvelujen saavutettavuus sitä edellyttää. Säädöksen annon jälkeen monet kunnat totesivat, että viikonlopun ja illan vastaanottoja ei tarvita, jolloin palvelut alueilta vähenivät. Päätös asiasta oli kunnilla. Nyt annetun uuden lainsäädännön myötä vastuu palveluista ja niiden tarjonnan laajuudesta on hyvinvointialueilla. Hyvinvointialueiden tulee siis päättää siitä, kuinka paljon väestö tarvitsee esimerkiksi viikonlopun kiirevastaanottoja.
Hyvinvointialueet avainasemassa
Juurisyy päivystysten ruuhkautumiseen ovat huonosti toimivat peruspalvelut ja samalla väestön nopea vanheneminen, jotka johtavat palveluiden tarpeen kasvuun. Pääsy virka-aikana omalle terveyskeskuslääkärille on ollut laajasti maassamme takkuista. Ennen koronaepidemiaa perusterveydenhuollon lääkärikäyntien määrä on ollut jopa laskussa. Ehkä päivystysten viime vuoden ruuhkaa selittää osaltaan myös se, että kotihoidon asiakkaiden luokse tehtyjen käyntien määrä vuonna 2022 laski 1.800.000 käynnillä edellisvuodesta. Henkilöstöpulan takia hoivapaikkoja on suljettu. Suomeen on kehittynyt paikoitellen terveydenhuollon ja sosiaalitoimen toimintamalli, joka käyttää päivystystä korvaamaan ei-kiireellisiä palveluja. Seurauksena on päivystysten ruuhkautuminen ja vaikeus saada kuntien omia, kokeneita lääkäreitä osallistumaan päivystystyöhön.
Väestön vanhetessa terveydenhuollon päivystyksessä painottuvat iäkkäät ja monisairaat potilaat. Tämä edellyttää yleislääketieteellistä osaamista päivystysyksiköissä. Hoitoratkaisujen on perustuttava potilaan ajantasaiseen hoitosuunnitelmaan. Pitkäaikaislaitoshoidossa olevien potilaiden päivystyksellisten ongelmien ratkaisun – myös mahdollisen päivystysyksikköön siirtämisen – on perustuttava jatkuvasti ajantasaisiin hoitosuunnitelmiin. Ei ole oikein, että terveyskeskuksen vuodeosastolta lähetetään vanhus saattohoitopäätöstä varten keskussairaalan päivystykseen ambulanssilla.
Hyvinvointialueiden tulee päiväaikaisten peruspalveluiden lisäksi toteuttaa ilta-aikaisia ja viikonlopun päiväaikaisia kiirevastaanottoja lähellä väestöä. Tämä purkaisi painetta hakeutua suuriin yhteispäivystyksiin. Myös kotiin vietäviä palveluita eri muodoissa tulee luoda. Tämä koskee sekä hoivapalveluita että kotisairaanhoidon palveluita. Ensihoitoa on viimeisen vuosikymmenen aikana kehitetty ja vaativa kiireinen apu on nopeasti saavutettavissa. Hyvinvointialueet ovat alkaneet lisätä kotisairaalatoimintaa, jossa sairaalatasoista hoitoa on viety kotiin tai asumisyksikköön. Ympärivuorokautisesti toimiessaan kotisairaala yhdessä ensihoidon kanssa antaa hyvät mahdollisuudet vähentää painetta yhteispäivystyksissä. Nykyiset 4G- ja 5G-verkot toimivat laajasti koko maan alueella ja siten esimerkiksi lääkärin etäkonsultaatiot myös videoyhteydellä on helppo järjestää.
Päivystyksen etävastaanotot ovat osoittautuneet hyödyllisiksi sekä potilaille että palvelujärjestelmälle piloteissa. Päivystysavun hoitajan puhelinvastaanotosta on voitu siirtyä joustavasti lääkärin etävastaanotolle. Videoyhteys on ollut kuin kotikäynti. Potilaan voinnista on lääkäri voinut tehdä havaintoja esimerkiksi hengityksestä. Tarvittaessa etävastaanottolääkäri on voinut ohjata potilaan käymään paikan päällä laboratoriossa tai kuvantamisessa, ja sen jälkeen potilas voi palata kotiin odottamaan tuloksia. Pilottikokeilussa 83 % etävastaanotolle ohjatuista pystyttiin hoitamaan ilman lähtöä sairaalan päivystykseen. Potilaista 97 % koki, että etävastaanotto on helppo ja sujuva tapa asioida päivystyksessä. Voidaan vain kysyä, miksi tällaista toimintaa ei ole otettu käyttöön koko maassa, vaan on valitettu tukkoisista päivystyksistä ja sairaalat vaatineet valtiolta lisää rahaa.
Tietotekniikka viimein käyttöön
Suomessa on runsaasti valtakunnallisia asukkaille suunnattuja digitaalisia sosiaali- ja terveyspalveluita. Näitä ovat esimerkiksi OmaKanta, OmaKela, Omaolo, Terveyskirjasto, Suomi.fi, 112 Suomi sekä Terveyskylä. Lisäksi kunnilla, kuntayhtymillä, sairaanhoitopiireillä ja yksityisillä palvelun tuottajilla on laaja valikoima erilaisia digitaalisia palvelualustoja. Osa väestöstä käyttää niitä sujuvasti. Suurin ongelma on valikoiman laajuus ja valtakunnallisen yhtenäisyyden puuttuminen. Maa on ollut täynnä hyviä pilotteja ja käytössä runsaasti kehittämisrahaa. Kehitetyt tuotteet ovat kuitenkin usein jääneet paikallisiksi tai niiden käyttö on loppunut, kun saatu rahoitus on käytetty.
Sote-palveluissa työskenteli vuonna 2019 Tilastokeskuksen mukaan 422.000 työntekijää. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että seuraavan 15 vuoden aikana sote-alalle tarvitaan noin 200.000 uutta työntekijää lähinnä nopean eläköitymisen takia. Vuoteen 2035 mennessä eläköityy terveyspalveluissa työvoimasta 51 prosenttia. Tilanne on haastava, kun esimerkiksi vuosien 2010–2020 aikana Suomessa työikäisten määrä väheni 136 000 henkilöllä ja kehitys jatkuu samanlaisena matalan syntyvyyden johdosta tulevina vuosikymmeninä. Ratkaisu ei siis voi olla henkilöstön ja rahoituksen lisääminen, vaan päivystystoiminnan uudelleen organisointi. On löydettävä muita keinoja tehostaa päivystys- ja kiirehoitoja.
On keskeistä saada digitaaliset palvelut kansallisesti yhtenäisiksi ja opettaa ja ohjata kansalaiset niitä laajasti käyttämään. Siten voidaan palveluprosesseja onnistuneesti uudistaa. Digitaaliset palvelut eivät sovi kaikille. Vaaditaan potilaiden segmentointi ja valinta – vakavia tapauksia ei hoideta etänä. Digipalveluiden avulla voidaan kuitenkin rakentaa prosessi, jolla jokainen saa oikean palvelun oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Pieniä lapsia ja monisairaita vanhuksia tulee jatkossakin pääosin tutkia ja hoitaa lähikontaktissa päivystyspoliklinikoilla. Uudet teknologiat mahdollistavat osalle päivystyspotilaita uudet toimintatavat, automaation ja itsehoidon lisäämisen ja samalla vuorovaikutus voi tapahtua etänä ja virtuaalisessa ympäristössä.
DigiFinland tehnyt hienoa työtä
Valtion kokonaan omistama DigiFinland on Omaolo-palvelun kehittäjä. Sen avulla kansalainen voi helposti arvioida, millaista hoitoa hän tarvitsee ja saada siten henkilökohtaisen ohjauksen palveluiden piiriin. Palvelulla on Suomessa miljoonia käyttäjiä. DigiFinlandin Päivystysapu 116117 on ympärivuorokautinen kiireellisiin terveysongelmiin kohdennettu palvelu. Tämän puhelinpalvelun kautta kansalainen saa maksutta terveydenhuollon ammattilaisen hoidon tarpeen arvioinnin ja ohjauksen oikealla kiireellisyydellä oikeaan hoitopaikkaan tai tarvittavat itsehoito-ohjeet. Palvelut ovat toimineet erinomaisesti ja osaltaan vähentäneet painetta päivystyspoliklinikoilla. Koko maa ei valitettavasti ole ottanut palveluita käyttöön. DigiFinlandilla on tavoitteena kehittää verkkopalvelua edelleen osaksi hyvinvointialueiden chat- ja etävastaanottopalveluita.
Nämä kansalliset digitaaliset palvelut tulisi säätää pakollisiksi hyvinvointialueille siten, että ne toteutettaisiin samalla tavalla ja tasalaatuisesti koko maassa. Yhtenäinen toiminnan kirjaaminen loisi valtakunnallisen tietokannan, johon kertyisi vuosittain useita miljoonia tapahtumia. Kun näiden palveluiden tiedon laatu olisi korkea ja yhtenäinen ja se yhdistettäisiin ambulanssien ensihoitotietoon ja hyvinvointialueiden potilaskertomustietoon, voitaisiin tekoälyn avulla luoda hyvä päätöksenteon tuki kansalaisille ja terveydenhuollon ammattilaisille. Jo nyt OpenAI-yhtiön ChatGPT pystyy antamaan usein järkeviä vastauksia akuuttiin terveysongelmaan. Vastaukseen ei valitettavasti voi kuitenkaan luottaa, sillä tekoälyn koneoppiminen perustuu sekalaiseen aineistoon. Koneoppimisen ohjelmistot ovat pitkälti avoimia, joten laadukkaasta suomalaisesta aineistosta olisi mahdollisuus luoda toimiva ja luotettava päätöksenteon tuen apuväline. Virtuaalinen asiakaspalvelija (Chatbot) ei ole nopea ratkaisu päivystyksen henkilöstöpulaan eikä terveydenhuollon rutiinitöihin. Tekoäly voi kuitenkin oppia suuresta materiaalista ja siten tulla luotettavaksi apuriksi. Ihminen osaa ajatella toisin kuin tekoäly eikä päivystyksessä aina riitä pelkkä osaaminen, vaan on myös osattava vaistota potilaan tarpeet.
Päivystysavun ja etävastaanottojen toteuttaminen vaatii toiminnan jatkuvaa arviointi ja mittaamista. Tarvitaan jatkuvaa toiminnan parantamista ja toimijoille selkeitä rooleja sekä osaamisen kehittämistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tuottanut Päivystysavu 116117 kirjaamisesta yhtenäisen oppaan. DigiFinland on pyrkinyt kouluttamaan ammattilaisia yhtenäiseen valtakunnalliseen toimintatapaan. Teknologia mahdollistaa miljoonista puheluista saadun tiedon viemisen reaaliaikaisesti tekoälyn arvioitavaksi. Tekoäly voisi tällöin yhdessä sekä sairaanhoitajan että lääkärin kanssa toimien tavoitella potilaalle parasta mahdollista hoitoa. Kyseessä olisi tällöin enemmänkin tukiäly kuin tekoäly.
Tarvitaan vahvaa kansallista ohjausta – säädöstasolle asti
Nyt on puututtava hyvinvointialueiden vapauteen tuottaa sähköiset palvelua itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Ilman kansallista ohjausta on nähtävissä samanlainen tilanne kuin Suomessa on sairaskertomusohjelmistojen suhteen. Yhdellä hyvinvointialueella voi olla käytössä jopa tuhat erilaista tietojärjestelmää, jotka eivät keskustele toistensa kanssa. Naapurikunnassa on lisäksi omat ohjelmistonsa. Sosiaali- ja terveystoimen kenttä ja hyvinvointialueet eivät ole henkisesti valmiita yhtenäiseen potilastietojärjestelmään. Yksi selitys on se, että maailmasta ei ole löydettävissä hyvää ja toimivaa potilasjärjestelmää. Tästä kertoo Abotti-hankkeesta käyty laaja keskustelu ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johdolla toteutetun Aster-hankkeen kaatuminen. Myös KELA:n Kanta-arkisto on edelleen kokoelma sähköisiä potilasmappeja eikä sen laajoja tietokantoja ole käytännössä otettu odotetusti hyödyksi.
Valtakunnallisten yhtenäisten käytäntöjen toteuttaminen edellyttää siis velvoitteen kirjaamista lakiin. Tulevalla eduskunnalla tulee olla rohkeus toteuttaa tämä ja ministeriöillä valmius aloittaa tuloksekkaan lainsäädännön kirjoittaminen. Kaikkialla Suomessa on tullut esille käytäntö, että kunnissa ja kuntayhtymissä tärkein valintakriteeri tietojärjestelmille on ollut se, että järjestelmä on eri kuin naapurikunnassa. Esimerkkinä vaikka Helsingin ja Espoon terveydenhuollon tietojärjestelmäpäätökset. Jos vierekkäisillä kunnilla olisivat samat tietojärjestelmät, voisi joku nostaa esille kuntien yhdistämisen. Kun tietojärjestelmien kustannukset ovat suuria, voidaan paikallispoliittisesti helposti todeta, että liittymiskustannukset ovat liian suuret. Digitaalisten palveluiden velvoittavuus yhtenäisellä valtakunnallisella tavalla on siten kirjattava päivitettävään terveydenhuoltolakiin ja säädöksiin koskien sote-tietojen sähköistä käsittelyä. Aivan tuore 1. päivänä heinäkuuta 2023 voimaan tuleva valtioneuvoston asetus hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksen sisällöstä ja valmistelusta on aivan liian pehmeästi kirjoitettu. Asetuksessa todetaan lepsusti, että yhteistyösopimuksessa on sovittava sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisistä palveluista sekä asiakas- ja potilastietojen käsittelyssä käytettävistä tietojärjestelmistä, mutta ilman konkretiaa.
Kiireellisen hoidon muutos tarvitsee kaikkia
Sote-uudistus on Suomen historian merkittävimmistä hallinnollisista uudistuksista. Uudistuksen keskeisinä tavoitteina on turvata laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille ja taata palveluiden saatavuus ja saavutettavuus. Nyt ei ole enää hallinnollisia esteitä palveluiden yhteensovittamiseen ja hoitoketjujen sujuvoittamiseen. Hallintolainsäädäntö on valmis. On aika siirtyä käytännön toiminnan kehittämiseen.
Sosiaali- ja terveysministeriön rooli on verkostojen luominen ja kehittämisen ohjaaminen kansallisella tasolla. Tarvitaan isännän otteita ja uuden eduskunnan ottamista takuumieheksi. Käytännön osaaminen on hyvinvointialueilla ja palveluita tuottavissa organisaatioissa. Ne ovat lähellä asiakkaita ja väestöä ja pystyvät parhaiten tunnistamaan palveluiden tarpeet. Viestejä kentältä tarvitaan. Viesteissä pitää esittää ratkaisuja eikä pillittää henkilöstöpulasta ja mankua lisärahoitusta. Valtionhallinnossa valmiina olevat rakenteet auttavat muutoksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on mandaatti käyttää hyväksi laajoja tietokantoja ja luoda niiden pohjalta uutta sisällöllistä tietämystä. DigiFinland voi tuoda oman teknisen osaamisen kautta käytännön sovellutuksia koko maan käyttöön.
Uudistukset ja tavoiteltavat muutokset vaativat monelta osin voimassa olevan lainsäädännön selkiyttämistä ja osin uudistamista vastaamaan uutta järjestämisrakennetta ja muuttunutta toimintaympäristöä. Tämä koskee erityisesti yhtenäistä käytännön toimintaa ja tiedon hyödyntämistä. Säädäntöä tulee uudistaa mahdollistavampaan suuntaan. Keskeistä on, kuinka potilaan historia, fyysisten kokeiden löydökset ja testitulokset syötetään hoidon työnkulun algoritmiin ja hoitopolkuun. Tietokoneavusteisen hoidon tulevaisuus voi olla yhtäkkiä täällä. Tulevaisuus on jännittävä, tuntemattomia sudenkuoppia on olemassa. Jotkut näkevät tämän mahdollisuutena, toiset näkevät muutoksen pelolla. Meillä tulee olla tahtoa ja uskallusta nähdä uudenlaisia tapoja ja erilaisia ammattilaisia tekemässä sitä työtä, jossa resurssien niukkuus on suurimmillaan. Tämä koskee laajasti kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja erityisesti kiireellistä hoitoa.
Timo Keistinen, lääkintöneuvos emeritus